Moderni portfolioteoria viittaa sijoitussalkkuhallinnoinnissa 1950-luvulta alkaen tapahtuneisiin uudistuksiin. MPT:n ydinajatus on hajauttaminen, eli periaate, jonka mukaan huolellisesti valittu sijoitusinstrumenttien joukko saavuttaa alemmalla riskillä korkeamman tuoton kuin mikään yksittäinen sijoitusinstrumentti.
Toinen tärkeä käsite on markkinariski. Rahaston riski voidaan jakaa kahteen osaan. Ensimmäinen riskityyppi on koko osakemarkkinoiden muutosten aiheuttama riski (kuvataan
beeta-arvona) ja toinen riskityyppi on markkinoiden liikkeistä riippumaton riski (nimenomainen riski).
Alfa,
beeta,
selitysarvo (R2), korrelaatio ja volatiliteetti ovat moderniin portfolioteoriaan (MPT:hen) usein yhdistettyjä tilastomuuttujia.