Yhdistelmärahastoa ostavien - ja rahastoa ostavien ylipäänsä - kannattaa olla tietoisia siitä, että viime vuodet ovat olleet arvopaperimarkkinoilla poikkeuksellisen rauhallisia. Se on johtanut riskimittarien teennäisen alhaiseen tasoon. Hyvinkin riskipitoisten sijoituskohteiden kuten high yield -lainojen (ent. lempinimeltään "roskalainat") tai osakerahastojen riski-indikaattorit viime vuosilta antavat sen kuvan, että näissä kohteissa on vain pieni tappioriski. Niin ei kuitenkaan ole.
Äärimmäinen esimerkki on maksimaalisen tappion luku (maximum drawdown) viimeiseltä kolmelta vuodelta. Luku kertoo, mikä on suurin lasku huipulta pohjalle. Morningstarilla käytämme lukua tyypillisesti kuukausidatalla mitattuna.
Esimerkiksi maailmanlaajuisessa suurten yhtiöiden osakerahastojen luokassamme luku on vaivaiset 3,6 prosenttia viimeiseltä kolmelta vuodelta. Se on vain hitusen enemmän kuin yrityslainojen ja valtionlainojen kategorioissa.
Tuo luku on äärimmäisen alhainen. Jos aikahaitaria levitetään yhdelläkin vuodella, tulee mukaan vuoden 2011 lasku, ja kategorian maksimaalinen lasku huipulta pohjalle nousee reiluun 15 prosenttiin. Saati sitten jos otetaan mukaan vuosi 2008.
"Hyvä tuotto, olematon riski - mistä tätä saa?"
Viimeisen kolmen vuoden luvut ovat erityisen hämääviä kun ne rinnastetaan tuottoihin: maailmanlaajuiset osakerahastot ovat tuottaneet keskimäärin 15,3 prosenttia vuotta kohden, euroalueen valtionlainarahastot 6,3 prosenttia. Jos lukuja katsoo vain pintapuolisesti, näyttää luokka siis huikean tuottavalta ja riskiltään korkopaperien kaltaiselta.
Onkin tärkeää muistaa, että suurin tappioputki voi kriisissä olla huomattavasti suurempi. Viime vuosina parhaiten pärjänneet rahastot ovat hyvin luultavasti kerryttäneet salkkuihinsa sijoituksia, joiden riskit eivät heijastu riskitilastoissa.
Miten riskit voi sitten nähdä? Kerromme tässä artikkelissa, miten ne ovat tunnistettavissa yhdistelmärahastoissa, joiden suosio on kasvanut huisasti myös Suomessa.
Pelkkä osakeprosentti ei paljasta riskiä
Morningstar luokittelee osakerahastot niiden osakeallokaation mukaan (lisää tässä artikkelissa) riskipitoisiin, maltillisiin, varovaisiin ja joustaviin. Osakkeiden hintaheilunta yleensäkin hallitsee yhdistelmärahastojen riskiprofiilia, joten määrittelylle on ehdottomasti perustelunsa.
Kannattaa kuitenkin aina katsoa myös tarkemmin, mistä rahaston riski muodostuu.
Osakeriskit
Rahaston riskiin vaikuttaa osakkeiden osalta yleisen osakepainon lisäksi
-kohdeyhtiöiden koko (onko suuria vai pieniä yhtiöitä; suurten hintaheilahtelu tyypillisesti pienempää)
-sektorijako (onko paljon syklisiä osakkeita joiden hintaheilunta voimakkaampaa)
-aluejako (onko paljon kehittyviä maita, entä Suomen paino?)
Korkoriskit
Korkopuolella vaikuttaa esimerkiksi high yield -lainojen määrä riskiä nostavasti, samoin ennustettavuus vähenee, jos rahastossa on paljon erilaisia hybridejä kuten vaihtovelkakirjoja. Mutta olemme eurokriisin myötä nähneet, että myös valtioiden velkakirjoissa voi tulla merkittäviä hintamuutoksia kesken niiden juoksuajan.
Samoin rahaston riskiprofiili voi muuttua tuntuvasti, jos se sijoittaa paljon esimerkiksi volatiileihin omaisuusluokkiin kuten raaka-aineisiin tai valuuttoihin.
Osa riskipitoisemmista sijoituksista tuo erityisiä haasteita niiden likviditeetin vähäisyyden takia. Esimerkiksi pienyhtiösijoituksista voi olla hyvin vaikea päästä eroon kriisitilanteissa.
Katso säännöllisesti mitä salkussa on
Sijoittajan ei siis kannata vain seurata tuotto- ja riskilukuja, vaan myös katsoa aika ajoin oman yhdistelmärahastonsa "konepellin alle": mitä sijoituksia rahastoon on oikein otettu. Toki kannattaa muistaa, että julkaistut salkkutiedot ovat viimeisin, hetkeen pysäytetty katsaus siihen mitä salkussa on. Tilanteet voivat muuttua nopeastikin.
Kaikkea riskiä ei kuitenkaan kannata eikä tarvitse pelätä. Sijoittamisessa minimitavoitteena tulisi olla inflaation lyöminen. Kun katsoo tämän hetken valtionlainojen tai rahamarkkinasijoitusten korkoja, käy ilmeiseksi, että pelkästään niihin luottamalla inflaatiota on vaikea lyödä. (Saksan valtion kymmenen vuoden velkakirjan tuotto on tällä erää noin yhden prosentin tasolla.)
Riskiä tulee siis jonkin verran sijoittamisessa ottaa, mutta on tärkeää, että riskin määrä on yksissä oman riskinottohalukkuuden kanssa. Jotta tämä analyysi olisi pätevä, tulisi ymmärtää ja tunnistaa salkussa mahdollisesti piileviä riskejä, jottei tule ostaneeksi sellaista rahastoa, joka osoittautuukin selvästi riskipitoisemmaksi kuin haluttiin.
