Strateginen beeta eli markkinointikielellä "viisas beeta" on sijoitusalan kuumimpia puheenaiheita. Pörssinoteerattuja etf-rahastoja, joissa on jotakin "strategista beetaa", tuodaan markkinoille liki joka viikko.
Myös sijoittajia kiinnostavat nämä rahastot, joissa pyrkimyksenä on synnyttää parempaa tuottoa, tai ottaa erilaista riskiä kuin perinteisissä etf:issä.
Strategiseen beetaan sidottujen etf-rahastojen pääomat ovat nousseet 87 prosenttia kahdessa vuodessa. Niissä on jo 380 miljardia dollaria Morningstarin datan perusteella.
Osa näkee nämä uudet indeksirahastot uhkina perinteisille etf:ille, joiden sisältö noudattelee markkina-arvopainoja. Ajatuksena on, että passiiviset sijoittajat hiljalleen ymmärtävät markkina-arvoihin sidottujen indeksien ongelmat ja siirtyvät rahastoihin, joissa hyödynnetään erilaisia systemaattisia riskitekijöitä.
Olen eri mieltä. Uskon, että jatkossakin laajaa hajautusta hakevat indeksisijoittajat käyttävät mieluummin markkinapainoisia etf:iä. Ne edustavat markkinoita kuitenkin kaikkein parhaiten.
Ennemminkin uskon strategisen beetan haastavan aktiiviset rahastot. Erityisesti vaarassa ovat ne, jotka laskuttavat korkeita palkkioita pienestä lisäarvosta.
Mistä on kysymys?
Perinteisesti salkun tuotto on jaettu beetaan ja alfaan. Beeta kuvaa rahaston herkkyyttä markkinan liikkeille. Alfa sen sijaan on se osa tuotosta, jota beeta eli markkina ei selitä. Sitä usein ajatellaan salkunhoidon lisäarvona, mittarina salkunhoitajan taidolle.
Moni sijoittaja on hiljalleen ymmärtänyt, että erilaiset riskitekijät, "faktorit", selittävät osan tai kaiken alfasta. Aina vain pienempi osa yli- tai alituotosta on selitettävissä hyvillä sijoitustuotoilla.
Miksi sijoittaja ei siis jättäisi salkunhoitajaa välistä palkkioitaan vetämästä ja sijoittaisi suoraan faktoreihin?
Ainakin monet instituutionaaliset sijoittajat ovat alkaneet miettiä täällä tavoin. Esimerkiksi Norjan "öljyrahasto" ja Kalifornian jättimäinen Calpers kannattavat pitkälti passiivista, riskifaktoreihin perustuvaa sijoitustapaa. Yksityissijoittajien ja sijoitusneuvojien kannattaisi miettiä samaa.
Minusta aktiiviset salkunhoitajat, jotka lähinnä tunkevat rahastoihinsa faktoririskiä, eivät ansaitse korkeita palkkiota. Saatavilla on paljon halpoja, läpinäkyviä ja kaavaperustaisia faktoreita seuraavia rahastoja, erityisesti etf:iä. Ja niiden määrä vain lisääntyy.
Perinteisten aktiivisten salkunhoitajien täytyy nostaa vaatimustasoaan. Salkunhoitajien täytyy pystyä todistamaan, että hän pystyy tuottamaan yli sen mitä helposti mitattavat faktorit häntä auttavat.
Monien tutkimusten mukaan tämän vähennyksen jälkeen salkunhoitajan taitoa on vaikea enää löytää.
Hortense Bioy, CFA, johtaa Morningstarin passiivisten rahastojen tutkimusta Euroopassa. Hän esitelmöi strategisista etf-rahastoista hiljattain Morningstarin pohjoismaisessa sijoituskonferenssissa.
