Morningstar järjesti Arvopaperin Rahapäivässä syyskuussa paneelin aktiivisen ja passiivisen salkunhoidon vahvuuksista. Panelistit ovat videovierainamme seuraavien viikkojen aikana. Tässä videossa Taaleritehtaan salkunhoitaja, arvosijoittamista vuodesta 1999 tehnyt Mika Heikkilä kertoo miksi keskittyy sijoittamisessa hinta/tase-arvoltaan huokeisiin ns. arvoyhtiöihin.
Video sisältää taulukoita rahaston sijoituksista sekä Heikkilän sijoitustuotoista.
Matias Möttölä: Minä olen Matias Möttölä Morningstarilta. Meillä on tänään videovieraana Mika Heikkilä, Taaleritehdas Arvo Markka -rahaston salkunhoitaja. Olet hoitanut arvotyylillä Suomi-rahastoa vuodesta 1999. Miksi nähdäksesi arvosijoittaminen kannattaa Helsingin pörssissä?
Mika Heikkilä: Pitkällä aikavälillä akateemiset tutkimukset ovat löytäneet tämän alhaisen hinta/tasearvo (P/B, price to book) –sijoittamisen, ja kaikki sen jälkeenkin tulleet tutkimukset tukevat edelleen sitä, että se on tyyli jolla pystyy markkinat pitkällä aikavälillä voittamaan. Olennaista on kuitenkin, että pysyy tyylissä, on systemaattinen ja kurinalainen. Kaikkina vuosina se ei ole voittaja, mutta kun muistaa ostaa halvalla niinä huonoinakin vuosina, niin se tuottaa hyvän tuloksen.
Möttölä: Helsingin pörssi on muutenkin arvovoittoinen. Hallitsevassa roolissa on useita arvotyylisiä isoja yhtiöitä. Mitä erityisiä haasteita Helsingin pörssissä on arvosisijoittajalle?
Heikkilä: Tuo pitää paikkansa. Meillä on ensinnäkin syklinen pörssi, joka tarkoittaa sitä, että välillä myydään todella paljon alle substanssin. Ehkä suurin huoli on tällä hetkellä Helsingin pörssin kuihtuminen. Meillä ei ole viimeiseen viiteen vuoteen tullut juurikaan uusia yhtiöitä jakautumisia lukuunottamatta. Meillä kuihtuu pörssi ja se ei tarkoita Suomi-salkunhoitajalle kovin hyvää koska kohteet vähenee. Likviditeetti on yksi, ja se että ihan pienimpiin (yhtiöihin) ei kovin suurella intohimolla tai ainakaan lyhyellä aikavälillä pysty sijoittamaan, ja kolmas asia – ulkomaisten sijoittajien liikkeet näkyvät täällä hyvin vahvasti. Sen näen myös mahdollisuutena, sillä he ylireagoivat joissain yhtiöissä ja myyvät liian halvalla.
Möttölä: Miten valitset yhtiöitä ja mihin katseesi on kiinnittynyt juuri nyt?
Heikkilä: Meillä on selkeä ja avoin sijoitusprosessi joka perustuu tähän akateemiseen (Eugene) Faman ja (Kenneth) Frenchin luomaan pohjaan. Halpoja hinta/tasearvolla olevia yhtiöitä, vakavaraisia yhtiöitä ja mieluiten sellaisia yhtiöitä joissa oman pääoman tuotto on kohtuullinen, mutta jossa on joko parannettavaa tai on näköpiirissä että johto pystyy sitä tietyillä toimilla parantamaan.
Tällä hetkellä on ehkä syklisiä yhtiöitä hieman enemmän. Euroopan kriisi on runnellut suomalaista syklistä teollisuutta tosi paljon: Outokumpu, Rautaruukki esimerkkeinä. Ja sitten tällaisia käänneyhtiöitä joissa on selkeä strategia: Kemira, Raisio, enkä Neste Oil jos voi mainita esimerkkejä.
Möttölä: Kuulostaa siltä, että arvosijoittaminen on paljon kvantitatiivista (numeroiden) analyysiä. Onko se myös sitä, että tapaat näiden yritysten johtoa tai yrität muulla tavalla saada tuntumaa siitä, mihin nämä yhtiöt ovat menossa?
Heikkilä: Tuo on hyvin olennaista. Meidän prosessissa kaksi asiaa tulee luvuista: hinta, sen tunnusluvut ja jos tämä onnistuisi pelkästään niillä, tämä olisi pelkkää atk-peliä. Kolmas osa on se, että mistä itse salkunhoitajalle pitää tai kannattaa maksaa. Salkunhoitaja käy läpi yhtiöiden osavuosikatsaukset, tapaa johdon, tietää missä yhtiö menee. Jos strategiaan tulee muutos, pitääkö meidän reagoida. Ei niinkään sitä että yritetään käydä kauppaa markkinoilla, vaan miksi jokin yhtiö on salkussa, mikä sen todellinen arvo on ja miksi meillä on sitä tietyllä painolla salkussa.
Möttölä: Onko tyylisi muuttunut vuosien myötä. Kuten sanottu, aloitit 1999 ja olet hoitanut useampia rahastoja näiden 13 vuoden aikana.
Heikkilä: Tässä on sellainen hauska tausta, että 1999 kesällä professori Vesa Puttonen (tuolloin Conventumin rahastoyhtiön toimitusjohtaja) sanoi: otetaan USA:sta mallia, tuodaan ensimmäinen suomalainen arvotyylinen rahasto. Satuin silloin olemaan Suomi-salkunhoitajana. Vesa sitten onneksi antoi mulle tän rahaston. Ehkä olen sen tyylinen, että haen tällaisia halpoja yhtiöitä. Sen jälkeen kun ymmärsin, että halvalla ostaminen ei mene koskaan muodista, rahaston tyyli ei ole muuttunut. Sinne on nostettu esimerkiksi kassavirran merkitystä, mutta perusprosessi on pysynyt samana. Se on yksi tyyli, ei ole autuaaksitekevä, on hyviä kasvuyhtiöitä, mutta niissä on suuremmat riskinsä. Ne perustuu pidemmälle aikavälille ulottuviin tulevaisuuden kassavirtoihin, ja niiden ennakoiminen on aina vaarallista, koska ne hinnoitellaan aina sen positiivisen skenaarion mukaan.
Möttölä: Viimeiseksi: kun lähtee arvorahastoon tai harkitsee siihen sijoittamista, mitä riskejä siihen sijoitukseen sisältyy verrattuna siihen että olisi mukana Helsingin pörssin indeksirahastossa?
Heikkilä: Ensinnäkin se, että me emme ole indeksisijoittajia. Me vähät välitämme indeksistä. Me haemme niitä halpoja osakkeita tietyillä parametreillä. Kun ei ole indeksisijoittaja, vaan aktiivinen, se tarkoittaa että ollaan välillä todella pois indeksistä. Välillä jäädään, välillä voitetaan. Sijoittajan pitää hyväksyä se, että jonain vuonna – voi olla muutama vuosikin – että me selvästi jäädään indeksille. 1999 teknokuplan aikana muutamassa kuukaudessa tällainen tyyli jäi 40% indeksille. 5 vuotta myöhemmin se oli 170% edellä eli luotan edelleen siihen, että pitkässä juoksussa otamme kiinni se ero, mitä indeksi on saanut. Näin on käynyt kaikissa aiemmin hoidetuissa rahastoissa ja näin tulee käymään tässäkin, olen tästä täysin vakuuttunut.
Matias Möttölä: Kiitos haastattelusta.
Mika Heikkilä: Kiitos.
