Oulun yliopiston rahoituksen professori Hannu Kahra oli mukana Morningstarin paneelissa aktiivisesta ja passiivisesta sijoittamisesta Arvopaperin Rahapäivässä. Kahra on pitkään tunnettu indeksisijoittamisen puolestapuhujana. Hän kuitenkin uskoo, että sijoittajan on mahdollista synnyttää lisäarvoa tekemällä viisaita pitkän ajan allokaatiopäätöksiä eli muuttamalla osakkeiden, korkojen ja muiden omaisuusluokkien painoja salkussa.
Matias Möttölä: Minä olen Matias Möttölä Morningstarilta ja meillä on tänään vieraana Hannu Kahra Oulun yliopiston rahoituksen professori. Tervetuloa, Hannu.
Hannu Kahra: Kiitoksia.
Möttölä: Olet laatinut useita selvityksiä eläkejärjestelmän sijoituskohteista, niiden tulevaisuudesta ja toiminut itsekin varainhoitajana ja analyytikkona. Moni tällä Arvopaperin Rahapäivässä miettii, minkälaisia mahdollisuuksia omalla tai rahaston salkunhoitajan aktiivisella salkunhoidolla on lyödä indeksisalkku. Minkälaisia pidät itse noita mahdollisuuksia?
Kahra: Nyt kannattaa lähteä liikkeelle siitä, että mitkä ovat salkun tuoton osatekijät. Tutkimukset ovat paljastaneet sen, että allokaatiopäätökset eli ne päätökset jotka me tehdään eri omaisuusluokkien painosta selittää yli 90 prosenttia salkun tuoton vaihtelusta. Yksittäisten instrumenttien valinta selittää vain muutamia prosentteja. Eli allokaatiopäätökset ratkaisevat – osakkeet, bondit (korkosijoitukset), ja muut omaisuusluokat.
Möttölä: Kun valitaan näiden [omaisuusluokkien] sisällä, osakesijoituksia, korkosijoituksia, niitä vaihtoehtoisia sijoituksia, siinä tullaan sitten kysymykseen: sijoitanko indeksituotteilla vai pyrinkö jollain keinolla hankkimaan aktiivista lisää. Kannustatko itse siihen?
Kahra: Sijoittaja pystyy voittamaan indeksin kolmella eri tavalla: Olemalla onnekas eli tuurilla; ottamalla enemmän riskiä; tai soveltamalla niin sanottua tyylisijoittamista eli sijoittamalla sellaisiin kohteisiin joita ei sisälly indeksiin tai joiden paino [indeksissä] on pieni. Esimerkiksi pienyhtiöiden tai arvo-osakkeisiin.
Möttölä: Jos otetaan sitten Suomessa tai Euroopassa sijoittava sijoitusrahasto, jolla on salkunhoitaja, jolle maksetaan siitä, että hän yrittää löytää ne osakkeet jotka tuottaisivat paremmin kuin indeksi. Millaisina tutkimus pitää tämän onnistumisen mahdollisuuksia?
Kahra: Viimeaikainen tutkimus ei ole löytänyt mitään näyttöä siitä, että aktiivisella salkunhoidolla voidaan systemaattisesti voittaa indeksi. Se indeksin voittaminen voi olla lähtöisin tuurista tai siitä, että salkunhoitajalla on salkussa niin sanottuja momentum-osakkeita eli momentum-efekti joka lyhyellä aikavälillä vallitsee. Se johtuu siitä, että näillä osakkeilla on momentumia indeksin sisällä.
Möttölä: Olet tutkinut myös hedge-rahastoja ja niiden käyttöä työeläkesijoituksissa. Ovatko hedge-rahastot sitten sellaisia, että niiden salkunhoitajat voivat omalla toiminnallaan voittaa indeksin?
Kahra: Tarkoitat hedge-rahastojen salkunhoitajia? Jotain näyttöä on, että on mahdollisuuksia löytää joitakin hyvin menestyviä salkunhoitajia tai rahastoja mutta heidän löytämisensä ja identifioimisensa on hyvin haastava tehtävä.
Oikeastaan pitää lähteä siitä, että kaikki tuotto on lähtöisin jostain riskistä. Se mikä on ylituottoa on seurausta siitä, että on otettu jokin riski joka sitten myöhemmin realisoituu. Kuten esimerkiksi likviditeettiriski viimeisen finanssikriisin aikana.
Möttölä: Minkälaisia seurauksia tällä on piensijoittajalle jos lähtee siitä, niin kuin sanoit että tässä on kysymyksessä onnesta ja keskivertoa parempia salkunhoitajia ei pitkällä aikavälillä olisi. Minkälaiseen salkkuun se johtaa?
Kahra: Pien- niin kuin suursijoittajan kannattaa lähteä siitä, että kunnioitetaan markkinoiden tehokkuutta. Markkinat eivät välttämättä ole tehokkaat mutta ne on riittävän tehokkaat niin että pitkällä aikavälillä markkinoita ei voi voittaa. Toisaalta hyvin voidaan menestyä tekemällä oikeaan osuneita ajoituspäätöksiä pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi nyt osakkeet tulevat voittamaan korkosijoitukset seuraavien vuosikymmenien aikana koska korkosijoitukset tuottaa niin huonosti ja osakkeiden näkymät ovat paremmat kuin mitä ne ovat olleet viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Möttölä: Markkinoiden ajoitus – siinä hyvin moni on ajatellut onnistuvansa, mutta moni on epäonnistunut?
Kahra: [Tarkoitan] pitkän aikavälin ajoitusta, ei lyhyen aikavälin, alle vuoden horisontilla vaan vähintään kymmenen vuoden sijoitushorisontilla tässä voidaan onnistua. Minä suosittelisin että käytetään indeksituotteita ja voidaan silti olla aktiivisia passiivisten sijoitustuotteiden käytössä eli tehdä aktiivisia pitkän aikavälin allokaatiopäätöksiä käyttämällä passiivisia sijoitustuotteita.
