Teini-iässä 1980-luvun lopussa kaverini vanhemmat neuvoivat poikansa tutun pankinjohtajan pakeille. KOP:n konttorinjohtaja kertoisi, mihin sijoittaa tuhat markkaa. ”Kyllähän pörssiosakkeet ovat aina hyviä sijoituksia, ja pankkiosakkeet erityisesti”, pankinjohtaja lausui.
Ja niin kaverini osti KOP:tä, joka muutamaa vuotta myöhemmin oli lähes konkurssissa. Osakkeiden arvosta oli sulanut valtaosa.
Tuolloin sijoittajalle ei ollut muita vaihtoehtoja kuin ostaa Helsingin pörssin osakkeita, valtion obligaatioita tai pistää rahat pankkiin. Nyt tilanne on täysin toinen. Jos haluaa osakkeita, niitä voi hankkia joka puolelta maailmaa. Ja käytössämme on monia muitakin sijoitusvälineitä, kuten sijoitus- ja indeksiosuusrahastot.
Silti Pörssisäätiön uusi toimitusjohtaja Sari Lounasmeri kannustaa säästämään pienille lapsille nimenomaan suomalaisiin pörssiosakkeisiin (Helsingin Sanomat 24.10.). Erityisesti Lounasmeri suosisi korkeaa osinkoa maksavia yhtiöitä.
Helsingin pörssissä korkea riski
Sijoittajan ainoa ilmainen lounas tulee hajauttamisesta. Se merkitsee varojen hajauttamista kohteisiin, joiden arvostukset kehittyvät eri tavoin. Hajauttaminen ei alenna sijoitusten odotettua tuottoa, mutta se vähentää salkun arvon heiluntaa eli riskiä.
Lounasmeri kehottaakin jakamaan lasten säästöt useaan yhtiöön. Helsingin pörssissä hajautus jää kuitenkin väistämättä korkeaksi: Helsingin pörssin osakkeiden hinnat heiluvat enemmän kuin osakkeet maailmanlaajuisesti.
Hintojen arvaamattomuudesta kertoo volatiliteetti eli tuottojen keskihajonta. Se kertoo miten suuressa haarukassa pörssiosakkeiden arvo liikkuu. Helsingin pörssissä volatiliteeti on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 24 prosenttia vuodessa. Koko maailmaan hajautetun osakesalkun keskihajonta on jäänyt 16 prosenttiin. Ero on valtava.
Suomalaiset yhtiöt toimivat joka puolella maailmaa, muistutetaan usein. Mutta samaa sanoivat myös islantilaiset. Globaaleimmatkaan yritykset selviä kuivin jaloin, jos kotimaan talous huojuu ja ulkomainen raha pakenee.
Rahastoissa on eroja
Sijoitusrahastot Lounasmeri sivuuttaa sillä perusteella, että ”rahastoissa hallinnointipalkkiot ovat usein suuremmat kuin suoraan osakkeisiin sijoittaessa” (HS). Mutta tuskin mikään osoittautuu niin kalliiksi kuin taitamaton sijoittaminen suoraan pörssiosakkeisiin.
Suomalaiset osakkeet voivat olla hyvä – jopa erinomainen – sijoituskohde henkilölle, joka osaa ja malttaa perehtyä yhtiöihin sekä seuraa markkinoita. Hajautetun salkun hankkiminen edellyttää kuitenkin tuhansien eurojen sijoituksia, jos haluaa pitää välityspalkkiot siedettävinä. Rahastossa minimipanos sen sijaan voi olla yksi euro.
Osa rahastoista on törkeän hintaisia menestykseensä nähden. Mutta on myös huokeita rahastoja. Ja ennen kaikkea on rahastoja, jotka pärjäävät erinomaisesti kun kulut otetaan huomioon. Myös Sari Lounasmeri kertoo Arvopaperin haastattelussa 2010 sijoittaneensa rahastoihin, ”hyvin kokemuksin”.
Rahastojen lisäksi sijoittaja voi sijoittaa osakemarkkinoille pörssinoteerattujen indeksiosuusrahastojen (etf) kautta. Niiden kulut ovat alimmillaan vain joitakin prosentin kymmenyksiä, jonka päälle tulevat välityskulut kuten pörssiosakkeissakin. Tähän hintaan sijoittaja saa laajasti hajautetun salkun.
Tekevätkö osingot autuaaksi?
Kun sijoittaa lapsilleen, pitäisi miettiä kovia juttuja vähintään 20 vuoden tähtäimellä. Lounasmeri kehottaa suosimaan hyviä osinkoja maksavia yhtiöitä. Saman neuvon antavat jotkut tunnetut pörssisijoittajat kuten Erkki Sinkko.
Osingot voivatkin olla hyvä merkki: yhtiö tekee runsaasti voittoa, investoi kasvuun ja jakaa hyvää vielä osakkailleenkin. Mutta osinko voi myös kertoa siitä, että investointimahdollisuuksia ei löydy. Yritys tai ala on kypsässä vaiheessa – paljon ennen kuin pörssiosakkeita saava lapsi pääsee niistä hyötymään. Ääritapauksessa korkea osinkotuotto (osinko jaettuna osakkeen hinnalla) voi jopa kertoa, että markkinat eivät luota yhtiöön ja siksi pörssikurssi on niin alhainen.
Hyvien osinkoyhtiöiden löytäminen vaatii siis sekin osaamista. Kannattaa muistaa lisäksi, että kaikkien tuntema Google ei maksa lainkaan osinkoja, mutta yhtiön pörssiarvo on yli viisikertaistunut vuodesta 2004.
Edes verotus ei puolla hirttäytymistä pelkkiin suomalaisiin pörssiosakkeisiin. Yksityishenkilön on maksettava osingoista veroa 19,6 prosenttia. Sijoitusrahasto sen sijaan voi laittaa saamansa osingot täysimääräisesti uusiin osakkeisiin. Pitkällä tähtäimellä tästä syntyy rahastolle etu.
Sijoittamisesta kiinnostuneen kannattaa siis pitää mielensä avoimena. Pieneen pohjoiseen pörssiin koteloituminen voi koitua kalliiksi.
Tähän kirjoitukseen pohjautuva artikkeli on julkaistu Helsingin Sanomissa 2.11.2010 otsikolla ""Ei kannata hirttäytyä pörssiosakkeisiin".
