Pörssinoteerattujen rahastojen (etf) rakennustavasta on noussut sijoitusmaailman kuuma puheenaihe. Kriitikkojen mukaan osaa etf:istä ei saisi edes kutsua etf:iksi, niin toisenlaisia tuotteita kun ne ovat. Aihe on teknisen kuuloinen mutta ei merkityksetön piensijoittajienkaan kannalta. Etf:iä on myyty sijoittajille idioottivarmoina ratkaisuina. Entä jos huolettomasti rakennettu etf romahtaakin?
Keskustelu käy kuumana kansainvälisesti rahastoyhtiöiden välillä, ja hyökkäykseen ovat lähteneet myös viranomaiset, jotka ovat hermostuneet osaan etf:istä liittyvästä johdannaisriskistä. Suomessa etf:ien riskeistä ovat varoittaneet muun muassa Navi Groupin hallituksen puheenjohtaja Janne Saarikko Arvopaperissa, rahoituksen professori Jaakko Peltomäki (Kauppalehti, maksullinen sivu) ja debattia käsitteli myös tutkija Samuli Knüpfer Kauppalehden kolumnissaan maanantaina 14.11.
Mistä on kysymys?
Pörssinoteeratut rahastot pyrkivät yleensä kopioimaan jonkin indeksin tuoton (tai tuottamaan indeksille vastakkaisen tuloksen), esimerkiksi Helsingin pörssin kehityksen, mahdollisimman tarkasti. Nyt heränneessä debatissa on kyse siitä, miten indeksin tuotto pyritään "monistamaan" rahastoon.
Perinteisesti etf:ään on ostettu samat osakkeet samassa suhteessa kuin alla olevassa indeksissä. Tätä on "fyysinen replikointi", ja se on saanut uusia puolestapuhujia. On jopa vaadittu, että vain fyysiseen replikointiin perustuvaa tuotetta saisi kutsua "etf:ksi". Nyt kritiikin kohteeksi joutunut metodi on "synteettinen replikointi", jossa indeksin tuotto pyritään kopioimaan johdannaissopimusten, erityisesti swapien, avulla, mikä on usein halvempaa. Riskinä on kuitenkin esimerkiksi, että swap-sopimuksen vastapuoli joutuu maksuvaikeuksiin ja etf:n tuotto jää pahasti pakkaselle.
Etf-tuottajat ovat vastanneet synteettisen replikoinnin riskeihin korottamalla johdannaisille asetettujen vakuuksien määrää usein yli sadan prosentin rahaston arvosta. Suuremmista vakuuksista kuitenkin aiheutuu korkeammat kulut.
Jäitä hattuun
Meistä etf:iä koskevassa debatissa tulisi laittaa jäitä hattuun. Pörssinoteeratut rahastot ovat joutuneet syntipukeiksi myös monelle asialle, johon ne eivät ole syypäitä. Entisistä suosikkituotteista on tullut yhtäkkiä synonyymejä kaikelle mikä on monimutkaista, kuten Morningstarin tutkimusjohtaja Don Phillips äskettäin muotoili.
Toki etf:issä on arvosteltavaa. Olemme Morningstarilla olleet ajoittain hyvin kriittisiä sen suhteen, miten pörssinoteeraatujen tuotteiden tuotekehitys on edennyt, erityisesti Euroopassa. Kritiikillä on ollut myös vaikutusta: Euroopassa ovat lisääntyneet hyvät käytännöt kuten etf:ien vakuuksina olevien arvopaperien säännöllinen julkistaminen. Myös etf:ien harjoittamasta arvopaperilainauksesta on aiempaa enemmän tietoa saatavilla.
Meistä asiaa ei ratkaise se, että synnytetään vastakkainasettelu fyysisen ja synteettisen replikaation välille. Molempiin sisältyy vahvuuksia ja heikkouksia. Aiemmin tänä vuonna tekemässämme selvityksessä (pdf) toteamme, että synteettisiin etf:iin liittyviä ongelmia ei tule liioitella. Sen sijaan pitäisi pohtia molempia metodeja koskettavaa vastapuoliriskiä, jota käsittelemme samassa selvityksessä. Siihen pureutuminen palvelisi aidosti sijoittajien etua.
Asiasta kiinnostuneille suosittelemme myös tätä artikkelia, jossa analysoimme vuoden 2011 toisella puoliskolla nähtyä siirtymää synteettisestä fyysiseen replikaatioon.
Euroopan etf-tutkimuksemme johtaja Ben Johnson käsitteli vastapuoliriskiä tässä web-esitelmässä (vaatii kirjautumisen).
