Morningstarin kvantitatiivisen tutkimuksen johtaja, PhD Paul Kaplan, pohtii parasta mahdollista univeraalia riskimittaria. Sen tulisi auttaa yksityissijoittajia valitsemaan sijoituksensa, mutta samalla huomioida riskin monimutkainen luonne.
Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA) on esittänyt riskin ja tuoton suhteelle uutta ”synteettistä” kuvaajaa. Kunkin rahaston tulisi sisältää mittari uuteen KIID-dokumenttiin*, joka korvaa yksinkertaistetun rahastoesitteen heinäkuusta 2011 alkaen. Jalona päämääränä on tarjota tavalliselle sijoittajalle helposti omaksuttava kuvaus rahaston riskistä.
Pyrkimys on ehdottomasti kannatettava. Teoria ja käytäntö ovat osoittaneet, että jopa edistyneiden voi olla vaikea ymmärtää sijoitusten riskejä. Mutta aina kun monimutkaisia ja teknisiä käsitteitä yksinkertaistetaan, on tehtävä kompromisseja niin laskelmissa kuin esitystavassakin. Sijoittamisessa yksinkertaistamista mutkistaa, että yksittäisen sijoittajan kokema riski riippuu monen tuotteen ja strategian yhdistelmästä. Mittari ei voi tyydyttää kaikkia tarpeita.
ESMA:n ehdottama mittari on englanninkieliseltä nimeltään SRRI (Synthetic Risk Reward Indicator – synteettinen riski-tuotto-kuvaaja). Sen nykyinen esitystapa on hyvä lähtökohta keskustelulle. Meillä Morningstarilla on kuitenkin kokemusta ja taitoa siitä, miten kehitetään ymmärrettäviä kuvaajia sijoittajille, ja olemme sen nojalla miettineet, voisiko mittaria parantaa ilman että lopputuloksesta tulee sijoittajille liian sekava.
Tuotto pois mittarin nimestä
Kuten olet jo varmaan arvannut, olemme kehittäneet oman ehdotuksemme. Olemme työstäneet sitä keskeisten kvantitatiivisten tutkijoidemme asiantuntijoidemme kesken usean kuukauden ajan. Toivomme artikkelimme herättävän keskustelua siitä, miten riskimittaria voisi kehittää.
Ehdotamme ensinnäkin, että sana ”tuotto” pudotetaan kuvaajan nimestä. Vaikka riskinotto onkin välttämätön ehto sijoitustuotoille, riski ei selitä kaikkea tuottoa. Useinhan riskiä ei palkita millään tavalla. Moderni portfolioteoria opettaakin meitä hajauttamaan sijoituksemme, jotta välttäisimme turhanpäiväiväisiä riskejä.
Kiinteät rajat tarpeettomia
ESMA:n ehdotuksessa eri riskitasoille on annettu kiinteät rajat. Kun rajat ovat kiinteät, laskutoimitukset on helpompi suorittaa. Se tuo kuvaajaan myös tiettyä johdonmukaisuutta, joka voi auttaa ymmärtämään tuloksia. Kiinteät rajat eivät ole kuitenkaan mielekkäitä silloin, kun markkinoiden heilunta lisääntyy dramaattisesti.
Oheinen kuvaaja (1) kertoo mistä on kyse. Olemme piirtäneet siihen ESMA:n määritelmien mukaan viiden vuoden liukuvat riskikeskiarvot yleisesti käytetyille osakkeiden, velkakirjojen ja rahamarkkinoiden markkinaindekseille. Kuvaajan vaakaviivat viittaavat pisteisiin, jossa riskitaso nousee tai laskee. Asteikko ulottuu yhdestä seitsemään.
Kuten kuvaajasta näkyy, vuoden 2008 markkinakriisi muutti erityisesti eurooppalaisten osakkeiden riskitasoja. Volatiliteetti (kurssien heilunta) kohosi radikaalisti, ja se muutti osakkeiden riskitasoja niin välittömästi kuin pidemmälläkin ajalla. Sijoittajat saattavat pelästyä, kun heidän omistamansa rahaston riskitaso nousee muutamassa viikossa tasolta 5 tasolle 6, joka on enää yhtä tasoa alle kaikkein korkeimman riskin. Matalan riskin päässä Libor-korkosijoitukset ovat lähellä nousta tasolta 1 tasolle 2. Sijoittajien saattaa siis olla joissain tilanteissa vaikeaa löytää sijoitusta, jonka riskitaso on 1.
Rahastoyhtiöiltä voisi vaatia vaivannäköä
Nältä dramaattisilta tilanteilta voitaisiin välttyä käyttämällä riskimittaria, joka suhteutuu markkinoiden vallitsevaan heiluntaan. Kuvaaja 2 näyttää, mitä tästä seuraisi. Toki laskelmien tekeminen tulisi hieman vaativammaksi, mutta meistä asiantuntijoita – rahastoyhtiöitä – kannattaa vaatia näkemään hieman vaivaa sijoittajien puolesta. Kuten kuvaajasta selviää, suhteutetut mittarit antavat paljon johdonmukaisempia tuloksia, vaikka riskipisteet eivät enää sijoittuisi kuvaajaan yhtä tasaisesti. Tuloksena olisi kuitenkin kuvaaja, joka olisi sijoittajille helpompi ymmärtää.
Lisäksi suhteuttaminen markkinariskiin mahdollistaisi riskitasojen sitomisen yksittäisiin valuuttoihin. Tätä laskentatapaa on itse asiassa käytetty kuvaajassa 2. Meillä oli vain käytössä pelkkiä euro-määräisiä indeksejä, joten kuvaajassa näkyy ainoastaan euromittareita. Mutta esimerkiksi Ison-Britannian puntaan sidotun sijoituksen riskitasot määriteltäisiin punnissa laskettavan indeksin mukaan. Käsittelemme tätä artikkelisarjan toisessa osassa.
*Key Investor Information Document
