Ketkä joutuvat luultavimmin sijoitushuijausten kohteiksi? Varmastikin ne jotka ymmärtävät sijoittamisesta vähiten. Tai ne, jotka tarvitsevat rahaa kipeimmin, eikö niin.
Ei. Molemmat käsitykset ovat vääriä. Näin todistaa Yhdysvaltain eläkeläisten liiton (AARP) johtaja Doug Shadel, joka on myös julkaissut sijoitushuijauksista kirjan. Sijoitushuijauksiin jäävät luultavimmin hyvätuloiset, keskivertoa varakkaammat miehet, jolla on enemmän kokemusta ja tietoa sijoittamisesta kuin kansalaisilla keskimäärin.
Huijatuilla on siis yleensä keskivertoa parempi finanssilukutaito. Heidän heikkoutensa on sen sijaan alhaisempi kyky lukea huijauksen merkkejä sekä vastustaa suostuttelua.
Shadel kertoo tässä Morningstarin videohaastattelussa, mihin heikkoihin kohtiin huijarit pyrkivät iskemään ja millaisin argumentein he koettavat uhreihinsa vaikuttaa. Ymmärtämällä ja sisäistämällä keinot huijatut ja heidän omaisensa voivat ehkäistä tragedioita ennalta.
Haaveet
Huijarien yleisin temppu on vedota ihmisten mahdottomiinkin haaveisiin. Monet ihmiset elättelevät toiveita, joita ei voi toteuttaa. Mutta se ei estä unelmoimasta. He saattavat esimerkiksi toivoa pystyvänsä viisin- tai kymmenkertaistamaan rahansa ilman riskiä, ja tähän haluun huijarit käyvät kiinni. Shadelin selvitykset kertovat monien uhrien uskovat pilvilinnoihinsa niin kovasti, että eivät luovu unelmoinnista senkään jälkeen kun ovat jo tulleet huijatuiksi.
Tämän ominaisuuden tiedostaminen itsessään on olennaista. Shadelin tutkimusten perusteella erityisesti miehillä on taipumusta uskoa epärealistisiin tuotto-odotuksiin ja ihmesaavutuksiin.
Öljy ja kulta
Huijauksen tarina rakentuu usein taloudessa meneillään olevaan kehityskulkuun, esimerkiksi energiabuumiin: rikollinen väittää esimerkiksi keräävänsä rahaa lupaavan öljylähteen avaamiseksi. ”Parhaissa huijauksissa on aina myös totuutta mukana”, Shadel muistuttaa.
Tyypillistä on myös rakentaa myyntipuhe tunnettuihin nimiin: se ja se suuri pankki tai tunnettu sijoittaja on myös sijoittanut tähän kohteeseen. Mikset sinäkin?
Usein myös annetaan se kuva, että kaikki muutkin ovat kiinnostuneet samasta sijoituskohteesta. Helsingissä jono Aleksaterinkadun kulmassa 1990-luvun lopulla kertoi ohikulkijalle, että meneillään on jotakin josta ei ehkä pitäisi jäädä paitsi. Ja ei kun jonon perään vain.
Myös pelko on paljon käytetty motivoija. Aina kun taloudessa menee huonosti lisääntyvät yritykset myydä arvometalleja ylihintaan pahan päivän turvaksi. Yhdysvalloissa on huomattu huijarien neuvovan uhreja viemään ostamansa kultakolikot pankkiin turvaan. Näin huijauksen paljastuminen viivästyy ja kiinni jäämisen riski pienenee.
Ikä ja epäluulo
Shadel mainitsee lisäksi yhden, surullisen tavallisen keinon: henkilö ui läheiseksi ystäväksi vanhukselle ja käyttää hyväksi tätä luottamusta. Vanhuksen saamat "uudet parhaat ystävät" eivät aina ole hyviä uutisia, valitettavasti.
UCLA-yliopiston professori Shelley Taylor on löytänyt tutkimuksissaan eroja siinä, miten eri ikäiset ihmiset kykenevät kokemaan tervettä epäluuloa. Taylorin mukaan ikääntyneiden ihmisten aivot eivät samalla tavalla herätä epäilemään henkilöä epäluotettavaksi kuin nuoremman. Taylorin löydösten mukaan kysymyksessä on ainakin osin aivojen rakenteessa tapahtuva muutos.
Lue ja tutki, älä usko vain sanaan
Huijauskikkojen tuntemisen lisäksi on siis tärkeä tuntea itsensä ja varoa petollisia piirteitä omassa psyykessä. Niistä keskeinen on: huijatuksi tulleille tyypillistä on tyypillistä se, että he luottavat vastapuolen sanaan liikaa. Finanssihuijausten uhrit eivät kysy vaan vastaavat heille esitettyihin kysymyksiin. He etsivät ennemmin syytä uskoa kuin olla uskomatta.
Sen sijaan huijauksen väistävät ihmiset haluavat ottaa selvää siitä mistä on kysymys. He ovat ”lukijoita”, kuten Shadel sanoo – ihmisiä jotka perehtyvät saamaansa dokumentaatioon eivätkä vain luota myyjän vakuutukseen siitä, että kaikki on reilassa.
Kilpailu- ja kuluttajaviraston sivu sijoitushuijauksista.
