Innovaatioon liittyy monilla toimialoilla positiivisia mielleyhtymiä. Varainhoitoalalla näin ei ole. Monet "uudenlaiset" ja "innovatiiviset" tuotteet ovat koituneet ostajilleen kalliiksi. Aivan liian usein innovaatio on merkinnyt monimutkaisuutta ja korkeita palkkiota. Myös markkinoille tuonnin ajoitus on usein ollut pielessä: sijoittajia on houkuteltu uusilla tuotteella ottamaan lisäriskiä markkinoiden huipulla ja toisaalta vetäytymään kuoreen syklien pohjassa, kun menestys vaatisi päinvastaista käytöstä.
Innovaatiot houkuttelevat silti edelleen. Niillä on toki myös hyviä puolia. Pörssinoteerattujen etf-rahastojen maailmassa kekseliäisyys on ollut sijoittajille hyödyksi. Ja olivathan pien- ja keskisuurten yhtiöiden rahastot aikoinaan uudenlaisia tuotteita. Mutta miten erottaa hyödylliset tuotteet myrkyllisistä?
Kannattaako monimutkaisuudesta maksaa?
Liiallinen kompleksisuus on suuri syy sijoitusalan nykyisiin ongelmiin. Monimutkaisuudestaan kärsiviä tuotteita on ollut monia alkaen dynaamisista korkorahastoista ja 130/30-osakerahastoista absoluuttisen tuoton rahastoihin. Kaikkia näitä strategioita leimaa vaikeaselkoisuus. Niitä yhdistää myös se, että niiden toimintaa ei ollut testattu riittävästi aidossa ympäristössä ennen markkinoille tuomista. Ei siten tiedetty, miten tuote käyttäytyy, kun sijoittajat ostavat ja myyvät rahastoa ja salkunhoitajan on reagoitava siihen.
Yhdistävä tekijä on myös markkinointi: kaikkia uusia strategioita mainostettiin tuoton boostaajina. Valitettavasti tulokset ovat harvoin yltäneet toiveiden tasolle. Tuotteita lanseeranneet yhtiöt ovat kärsineet mainetappioita, asiakkaat pettyneet.
Maineestaan huolta kantavan rahastoyhtiön kannattaakin miettiä tarkkaan ennen lanseerausta: ovatko uuden tuotteen mahdolliset hyödyt suuremmat kuin niiden myötä tuleva monimutkaisuus, korkeammat kustannukset ja mahdollinen riski siitä, että tuotetta käytetään taitamattomasti? Sijoittajan tulee kysyä samat kysymykset ennen kuin ostaa.
Monimutkaisuus on varainhoitoyhtiöille hyödyllinen: se mahdollistaa korkeammat palkkiot. Indeksi- ja etf-rahastoja lukuunottamatta käytännössä kaikki varainhoidon innovaatiot ovat johtaneet sijoittajilta perittävien palkkioiden tason nousuun.
Morningstarin analyytikoina saamme usein kuulla esityksiä uusista strategioista. Usein tulee ilmi, että uutta strategiaa ei ole kokeiltu aidoissa olosuhteissa ennen lanseerausta, vaan varainhoitajat ajattelevat, että ”backtesting” eli simulaatio historiallisella datalla riittää. Niinpä uuden strategian sijoitustoimintaa testataan sijoittajien rahalla! Voi vain kysyä, mitä sanottaisiin autovalmistajasta, joka lanseeraisi uuden malliin tekemättä törmäystestejä.
Usein tapaamisissa käy myös ilmi, että historiallinen data ennustaa strategian tuottavan lisäarvoa eli alfaa vain sen verran kuin sijoittajilta pyydetään palkkiota. Kun kysymme tästä varainhoitajilta, he puolustautuvat sillä, että perityt palkkiot ovat alhaisemmat kuin hedge-rahastoilla.
Lanseerauksen ajoitus akilleen kantapää
Suurin "innnovatiivisiin" tuotteisiin liittyvä ongelma on silti ajoitus. Uudet strategiat tuodaan usein markkinoille pahimpaan aikaan sijoittajan kannalta. Ääriesimerkkejä ovat teknologiakuplan huipulla perustetut internet-rahastot. Sijoittajat janosivat tuottoja, ja heille oli helppo myydä internet-rahastoja, vaikka markkinat olivat jo ylikuumenneet. Varainhoitajat menettivät mahdollisuuden luoda näihin uusiin asiakkaisiin pitkäaikaisen ja luottamuksellisen suhteen. Liian monet yritykset käyttävät hyväkseen sijoittajien kiihtynyttä tuotonhimoa euforisissa markkinaolosuhteissa. Kyynikko voisi jopa väittää, että uusien rahastojen lanseeraus on hyvä indikaattori vastavirran sijoittajalle: siitä tietää, mihin ei kannata laittaa rahojaan.
Onko uusi vain pakotie?
Tuoteinnovaatioiden eturintamassa kulkevat yleensä keskikokoiset sijoitustalot. Jos rahastoyhtiö on jo menestynyt todistetusti toimivilla strategioilla, sillä ei ole juuri syytä riskeerata mainettaan lanseeraamalla epävarmoja tuotteita. Sen sijaan jos yritys on uusi, tai jos sillä on tarvetta päästä ahdingosta, tai jos yritys on muutosvaiheessa, johdolla on usein painetta tehdä nopeasti tulosta. Esiin nousee uusien tuotteiden kehittäminen.
Sijoittajien ja heidän neuvojiensa kannattaa muistaa, että tarttuessaan uusimpiin tuoteviritelmiin heillä ei ole juuri valinnanvaraa. Silloin ei juuri voi tietää, saako käyttöönsä parhaan mahdollisen varainhoitajan. Kannattaa ainakin tarkistaa, onko uutta tuotetta markkinoiva sijoitustalo jo todistanut osaamisensa perinteisissä sijoitusstrategioissa Jos ei ole, miksi se olisi paras mahdollinen hoitamaan varoja uudella, monimutkaisella strategialla?
