Suomalaisten säästämishalukkuus ja innokkuus saada varoille tuottoa tulee kiertymään eläkkeen ohella yhä enemmän vanhuuden ajan hoivaan nyt kun keskustelu vanhuuden kustannuksista vihdoin on alkamassa.
Yksi pilari nousevassa teemassa on Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n tuore selvitys, jonka mukaan enemmistö tulevista vanhuksista on valmis maksamaan vanhuspalveluista. Kysymys kuuluukin, millä varoilla he maksavat, kun merkittävällä osalla suomalaisista varallisuus on sitoutunut omaan asuntoon, ja kuitenkin VATT:n tutkimuksen mukaan valtaosa vastaajista haluaa asua omassa asunnossaan mahdollisimman pitkään.
Kun ihminen suunnittelee varojensa säästämistä ja käyttöä tulevaisuudessa, hänelle on olennaista tietää, millaisia menoja hänelle on lankeamassa. Jos hän uskoo verovarojen kattavan merkittävän osan vanhuuden hoidon kuluista, säästöhalukkuus on luonnollisesti pienempi kuin jos hän tiedostaa joutuvansa maksamaan merkittäviä summia asumisestaan ja hoivastaan eläessään vanhaksi.
Yleishuomio Heikki Pursiaisen ja Timo Seppälän tutkimuksessa oli, että suuret ikäluokat ovat valmiita käyttämään rahaa hoivapalveluihin. Tutkijat kuitenkin löysivät ristiriidan maksuhalukkuuden ja käytettävissä olevan eläketulon välillä: tulevat vanhukset eivät pysty maksamaan sitä minkä haluaisivat maksaa ilman että purkavat etenkin asunto- mutta myös muuta mahdollista varallisuuttaan. Etenkin niille monille, jotka haluavat jäädä kotiinsa, on luotava rahoitusinstrumentteja, jotka mahdollistavat asuntoon sitoutuneen pääoman muuttamisen joustavasti käteiseksi vaikka henkilö ei muutakaan asunnosta pois.
Kiinnostava ristiriita sukupolvien välillä ilmeni tutkimuksessa siinä, että suurten ikäluokkien lapset ovat halukkaampia siirtämään ja maksamaan vanhempansa aikanaan hoivakotiin kuin että nämä jäisivät kotiin asumaan. Lisäksi nuoremmat ovat vanhempiaan voimakkaammin sitä mieltä, että vanhuuden kustannuksia tulisi maksaa etenkin omin varoin eikä julkisin varoin.
