Suomalaisten sijoittajien salkuissa on iso aukko. Sitä voisi kutsua vaikkapa nimellä ”maailma”.
Rahastoihin ja osakkeisiin varojaan sijoittavat korostavat tyypillisesti asuinpaikkaansa lähellä olevia maita. Niin tekevät suomalaisetkin. Suorat osakesijoitukset tehdään Suomessa lähes täysin Helsingin pörssin osakkeisiin. Myös osakerahastoissa Suomi on merkittävässä roolissa. Kun mennään rajojen ulkopuolelle, Eurooppa ja Venäjä ovat suomalaisissa rahastosalkuissa edustettuina selvästi suuremmalla painolla kuin mikä on niiden rooli maailman pörssipääomasta.
Lähimaiden lisäksi suomalaisilla on erittäin korkeat panokset suhteessa muihin omistuksiinsa niin sanotuissa kehittyvissä maissa. Venäjän lisäksi niin Brasiliaan, Intiaan kuin Kiinaankin on laitettu rahoja, samoin eksotiikkaa on etsitty esimerkiksi Thaimaasta. Ja sijoittaapa yksi tämän vuoden suosituimmista rahastoista Morningstarin sivustolla Afrikkaan.
Korostamme siis toisaalta meitä lähellä olevia maita, toisaalta kasvupotentiaaliltaan vahvana pidettyjä maita.
Mitä siihen väliin jää? Mietitäänpäs. Kirjoitan tätä Yhdysvalloissa kotipaikkaansa pitävän yhtiön tietokoneella. Ikkunani ohittaa japanilainen suosittu auto. Taukotilasta saisin jenkkifirman kolajuomaa. Kalifornialaista suunnittelua oleva puhelimeni piippaa. Naapurihuoneessa taas puhutaan korealaiseen kännykkään.
En luettele näitä yhtiötä (Dell, Toyota, CocaCola/Pepsi, Apple, Samsung) sen vuoksi, että uskoisin niiden olevan parempia sijoituksia kuin suomalaisten suosikkimaiden yhtiöiden. Mutta ei ole hallussani varmaa tietoa siitäkään, että ne olisivat merkittävästi huonompiakaan.
Jos vastaväite on, että Japani ja Yhdysvallat eivät kasva, se ei vie pitkälle. Tutkimus ei tue väittämää, että korkeamman talouskasvun maista saisi parempia pörssituottoja.
Millaisia tuloksia hajautus on tuonut?
Behavioraalisessa eli käyttäytymistaipumuksiin pohjaavassa taloustieteessä on ilmiölle useita selityksiä. Ne tiivistyvät siihen, että tuttuus tuo turvaa. Valitettavan usein se on kuitenkin epäkelpo perusta kohdemarkkinan valinnalle. Emme varmasti tekisi ainakaan hallaa salkuillemme, jos suhtautuisimme vähemmän nurkkapatrioottisesti siihen, mistä tulevat tuotot löytyvät.
Yksinkertaisin tapa olla ottamatta kantaa maa- ja sektorivalintaan on ostaa maailman pörssi-indeksiä seuraavaa rahastoa, tai rahastoa joka sijoittaa globaalisti mutta pyrkii voittamaan maailman pörssi-indeksin kuten MSCI World (kehittyneet maat) tai MSCI AC World Index (AC=All-Country joka sisältää myös hieman kehittyvien maiden osakkeita). Tällaiset rahastot näyttävät paperilla helposti tylsiltä, koska niiden heilunta on vähäisempää kuin maarahastojen. Siten ne jäävät jälkeen nopeimmin nousevista rahastoista, kun markkinoilla noustaan. Mutta koska maailma-rahastot tuovat sijoittajalle globaalien markkinoiden keskimääräisen tuoton, on aina liuta maita ja alueita jotka pärjäävät niitä huonommin.
| Suomi vastaan Maailma | ||
| Vuosi | Maailma: MSCI World | Suomi: OMXH TR |
| 2002 | -32,0 | -32,8 |
| 2003 | 10,7 | 8,5 |
| 2004 | 6,5 | 7,6 |
| 2005 | 26,2 | 35,2 |
| 2006 | 7,4 | 21,8 |
| 2007 | -1,7 | 25,0 |
| 2008 | -37,6 | -51,3 |
| 2009 | 25,9 | 26,2 |
| 2010 | 19,5 | 24,3 |
| 2011 | -2,4 | -27,5 |
| 2012 | 14,0 | 14,1 |
| 2013 | 14,2 | 23,5 |
Suomi-osakkeet tuottivat erityisen hyvin suhteessa muuhun maailmaan 2006 ja 2007, kun vientisykli puhalsi vielä kovaa ja toisaalta Yhdysvaltain dollari heikkeni, mikä alensi yhdysvaltalaisten osakkeiden tuottoja eurosijoittajille. Jenkkiosakkeet ovat tärkeässä roolissa globaaleissa rahastoissa. Sen sijaan markkinoiden laskiessa 2008 ja 2011 Suomi oli sijoittajille likimain huonoin mahdollinen paikka.
Hajautus yhden vai monen rahaston kautta?
Maailmanlaajuinen hajautus on mahdollista siis jopa yksittäisen rahaston kautta. Sijoittajan täytyy valita kuitenkin, millä tavalla haluaa sijoittamista lähestyä.
Passiivisia maailmanlaajuisesti sijoittavia rahastoja on tarjolla niin sijoitusrahastomuotoisena kuin etf- eli pörssinoteerattuina rahastoina. Tyyliltään neutraalit ja usein laajasti hajauttavat rahastot tai eft:t löytyvät luokassa "maailma suuret yhtiöt sekatyyli".
Aktiiviset rahastot ovat useammassa rahastoluokassa, koska niillä voi olla tyylillisiä eroja.
Maailma suuryhtiöt sekatyyli: rahastolla ei ole voimakasta tyylipainotusta.
Maailma kasvuyhtiöt osakkeet: pääpaino on kasvuyhtiöissä
Maailma arvoyhtiöt osakkeet: pääpaino on arvoyhtiöissä
Maailma joustavat osakkeet: rahasto muuntelee painotuksiaan
Maailma pienyhtiöt osakkeet: pääpaino pienissä ja keskisuurissa yhtiöissä
Maailma osakkeet, valuuttasuojattu: rahaston sijoitukset on valuuttasuojattu
Maailma osinko-osakkeet: pääpaino on korkeaa osinkoa maksavissa yhtiöissä
Kun katsoo suomalaisten rahasto-omistuksia, globaalien rahastojen käyttö on vielä varsin vähäistä. Nordealla on suuri globaali rahasto Maailma, mutta sen takana on hiljaista. Esimerkiksi OP:n asiakkaat ovat ostaneet OP-Maailmaa vähemmän kuin talon Venäjä-rahastoa.
Koko maailmaan sijoittavan rahaston omistaminen ei kuitenkaan tarkoita, ettei voisi tehdä henkilökohtaisia painotuksia. Maailma-rahasto on toimiva peruspilari, jonka päälle voi ottaa maa-, sektori- ja yhtiökohtaista riskiä. Ja jos sijoittajalla on jo tuhti nippu suomalaisia osakkeita tai esimerkiksi vahva Eurooppa-paino, silloin voi olla mielekkäintä tasata salkkua hankkimalla esimerkiksi Yhdysvaltoihin ja Aasiaan sijoittavia rahastoja. Näin tulee itse luoneeksi salkkuunsa globaalin hajautuksen.
Kirjoitus on laajennettu Taloustaito.fi:ssä ilmestyneestä blogista.
