Tuore Talouselämä-lehti muistuttaa sijoittajia siitä, että ei ole yhdentekevää, keiden kanssa he omistavat samaa sijoitusrahastoa. Mikäli rahaston muut osuudenomistajat tekevät äkkinäisiä syöksyjä sisään ja ulos rahastosta, nämä virrat voivat synnyttää merkittäviä kaupankäyntikuluja, jos ne ovat suuria suhteessa rahaston pääomaan. Kaupankäyntikulut koituvat rahaston pitkäaikaisten osuudenomistajien maksettavaksi.
Mutta kuka rahastoista oikein liikuttelee rahojaan sisään ja ulos? Se jää toimittaja Karo Hämäläisen jutussa vähemmälle huomiolle. Valotetaan tärkeää ilmiötä hieman.
Pentti, Matti, Helena?
Kun puhutaan liipasinherkistä sijoittajista, syyttävä sormi kohdistuu usein yksityissijoittajiin. Pertit, matit tai helenat eivät ole kuitenkaan Suomessa yleensä pääsyy suuriin rahavirtoihin rahastosta sisään tai niistä ulos. Yksityishenkilöt omistavat suoraan vain noin 30 prosenttia rahastojen pääomasta. Kun vakuutuksien kautta tehdyt sijoitukset otetaan mukaan, on kotitalouksien osuudeksi arvioitu noin 45 prosenttia.
Yksityissijoittajien raha liikkuu kuitenkin verraten pieninä puroina. Paljon merkittävämpi rooli yksittäisissä, suhteellisen suurissa pääomaliikkeissä on usein rahastoyhtiöiden lähipiirin omistuksella sekä rahastoyhtiöiden muiden rahastojen salkunhoitajien teoilla.
Lähipiirin rahastot
Lähipiirin omistuksilla tarkoitan rahastoyhtiön kanssa samassa konsernissa tai hyvin kiinteässä yhteydessä toimivien pankkien, vakuutusyhtiöiden tai muun varainhoitotoiminnan kautta tulleita omistuksia rahastossa. Selvitin vuonna 2007 esimerkiksi Tapiolan vakuutusyhtiöiden omistuksia nykyisissä LähiTapiolan rahastoissa. Joissakin rahastoissa talon omilta yhtiöiltä tuli yli 90 prosenttia rahaston varoista. Nyt Tapiolan rahastot ovat kasvaneet eikä ongelma luultavasti ole enää yhtä kärjistynyt, mutta ilmiö ei ole kaikonnut suomalaisesta rahastokentästä.
Kuitenkin vielä akuutimman haasteen yksittäisten rahastojen salkunhoidolle luovat oman talon rahastojen rahastojen salkunhoitajien toimet.
Oman talon rahastot
Suomen suurimpien rahastojen joukkoon ovat kiilanneet viime vuosina suurten pankkien yhdistelmärahastot. Myös pienemmissä taloissa yhdistelmärahastot ovat menneet kaupaksi.
Danske Invest Kompassi 25 on jo 867 miljoonan euron kokoinen. Yhteensä Kompassi-rahastoissa oli lokakuun lopussa hieman yli kaksi miljardia euroa säästäjien varoja. Kompassit sijoittavat pääosin Dansken omiin rahastoihin. Esimerkiksi Dansken Suomi Osake -rahastossa on ajoittain tullut kymmenien miljoonien eurojen lisäyksiä tai pudotuksia pääomassa, kun Kompassien salkunhoitajat ovat päätyneet pienentämään tai suurentamaan Suomi-positiota, tai vaihtamaan painopistettä Suomi ja Suomi Yhteisöosake -rahastojen välillä.
Mittaluokkaa kuvaa, että lokakuun 2013 lopussa Dansken yhdistelmärahastot omistivat 119 miljoonalla eurolla Suomi Osaketta. Rahastossa oli siis muuta rahaa 109 miljoonaa euroa, alle puolet pääomasta. Dansken Eurooppa-rahastossa Kompassien ja muiden Dansken omien yhdistelmärahastojen omistus oli 224 miljoonaa euroa rahaston 555 miljoonasta eurosta.
OP:n rahastoista eniten yhdistelmärahastojen varoja näyttää imeneen 1,2 miljardin kokoon yltänyt OP-Korkosalkku. Lokakuun lopussa neljällä yhdistelmärahastolla (OP-Korkosalkku, -Varovainen, -Maltillinen ja -Tuottohakuinen) oli 336 miljoonan euron omistukset Korkosalkussa eli reilu neljännes varoista.
Nordealla Säästö-rahastoperhe on kasvanut vauhdilla. Dansken ja OP:n lailla Säästötkin ovat rahastojen rahastoja.
Karkea analyysi näyttäisi kertovan, että OP:ssä ja Nordeassa oman talon rahastojen rahastojen asema ei ole yhtä hallitseva kuin Danskessa. Toisaalta OP:hen ja Nordeaan kuuluu monenlaisia toimijoita vakuutusyhtiöistä yksityispankkiin, eikä niiden salkkuja ole perattu tätä artikkelia varten.
Miksi ilmiöllä on väliä?
Sinänsä se, että rahaa tulee talon omilta rahastoilta, ei ole ongelma. Yhdistelmärahastojen salkunhoitajilla on kuitenkin erilaisia tyylejä. Toiset tekevät nopeita muutoksia ja saattavat myydä silloin jopa kymmenillä miljoonilla jotakin talon omaa rahastoa. Sen suuruisen arvopaperipotin muuttaminen käteiseksi voi tulla kalliiksi, mikäli likviditeettiä ei ole. Laskumarkkinassa, jossa likviditeetti on pieni, tilanne on erityisen herkkä. On katastrofi, jos alla oleva rahasto joutuu myymään kaikki likvidit osakkeensa voidakseen maksaa rahat oman talon yhdistelmärahastolle. Salkkuun jäävät epälikvidit paperit, joille ei löydy ostajaa. Jäljelle jääville osuudenomistajille jää luu käteen.
On siis olennaista, miten hyvin yhdistelmärahaston ja alla olevien rahastojen välinen kommunikaatio pelaa, jotta myynnit voidaan tehdä pidemmällä jaksolla ja siten aiheuttaa vähemmän hintavaikutusta.
Hinnoittelu myös mahdollisuus
Mahdollista on myös kouraista rahastossa kaupankäyntiä aiheuttavan sijoittajan kukkaroa, oli tämä sitten talon oma yhdistelmärahasto tai ulkopuolinen sijoittaja. Rahastoalalle on leviämässä niin sanottu swing pricing, joka kompensoi alla olevan rahaston osuudenomistajia siitä, että rahaston ovilla käy kuhina.
Swing-hinnoittelussa rahaston ostohintaa muutetaan sen mukaan, onko rahastoon tullut päivän aikana enemmän rahaa kuin sieltä on lähtenyt vai toisin päin.
Jos pääomavirta on käynyt sisäänpäin, maksavat sisään tulleet asiakkaat korkeamman hinnan kuin rahaston NAV eli omistusten yhteenlaskettu arvo suoraan kertoisi. Rahaston arvoa ”swingataan” ylöspäin ennalta määrätyssä suhteessa, esimerkiksi puoli prosenttia. Taas jos pääomaa on virrannut ulos, swingataan rahaston arvoa alaspäin, jos näin on sovittu.
Muutosten tarkoituksena on suojella rahastossa olevien sijoittajien varoja kaupankäyntikulujen vahingoittavalta vaikutukselta.
