Puimme vastikään pukuhuoneessa syitä koripallojoukkueemme tappioon. Erityisen pahoillaan oli keskushyökkääjämme, jonka vastustajat olivat pakottaneet kerta toisensa jälkeen toivottomaan heittokulmaan. Se oli helppoa, sillä ”sentterimme” puski korille aina vahvemmalla, vasemmalla kädellään.
Yritin rohkaista: ”Heitä välillä oikealla, saat seuraavalla kerralla enemmän tilaa vasemmalla.” Pää painuksissa hän valitti, että ”niinpä kai pitäisi”. Mutta ikä kuulemma vie uskon uuden oppimiseen. Kuusikymppiset lähestyvät.
Onhan siinä perää, että fyysisessä pallopelissä uusien taitojen sisäistäminen on vaikeaa kun ikää kertyy. Esimerkkimme umpivasurille ei nimittäin riitä vain se, että hän oppii oikean käden heiton harjoitustilanteessa. Hänen pitäisi lisäksi pystyä käyttämään heittoa painiessaan korin alla. Nuoretkaan urheilijat eivät usein pysty käyttämään paineen alla kuin niitä taitoja, jotka ovat syvällä selkärangassa.
Mahdotonta oman taitovalikoiman laajentaminen ei kuitenkaan ole.
Raha-asioiden hallinnassa emme kohtaa samanlaisia fyysisiä vaatimuksia kuin koripallokentällä. Laadukkaiden päätösten tekeminen voi onnistua hyvinkin korkeassa iässä. Ei tarvinne katsoa kuin jälkeä, jota 83-vuotias Warren Buffett ja 90-vuotias Charlie Munger ovat tehneet Berkshire Hathaway -yhtiössä.
Äskeisillä Vero 2014 -messuilla sain vahvistusta sille, että myös suomalaiset piensijoittajat haluavat pysyä ajan hermolla ja oppia uutta, myös korkeammassa iässä. Esityssalien ruuduilla vilahteli välillä kaavioita ja käsitteitä, joita ammattilaisenkin on vaikea ymmärtää. Väki näytti silti pysyvän saleissa.
Vaikka rohkaisenkin uuden oppimiseen, kannattaa kunkin meistä muistaa, että jossain vaiheessa aivokapasiteettimme alkaa kaventua. Harvardin yliopiston professorin David Laibsonin tutkimukset osoittavat, että sijoittamisessa tärkeät älylliset ominaisuudet ovat vahvimmillaan keskimäärin henkilön ollessa 53-vuotias. Buffettin iässä alkaa olla jo verraten todennäköistä, että päättely ei ole enää samalla tasolla kuin Warrenilla: Laibsonin tilastojen mukaan yli 80-vuotiaiden saamat sijoitustuotot ovat keskimäärin peräti kolme prosenttiyksikköä heikommat kuin sijoittajien keskimäärin. Heidän halunsa ja kykynsä neuvotella palkkioista heikkenevät, ja niin kulut pääsevät kohoamaan.
(Laibsonin esityksen aiheesta voit ladata tästä hänen sivuiltaan.)
Perustotuuksien muistaminen auttaa
Kun aivot enää ehkä jaksa samalla tavalla prosessoida uutta tietoa, helpottaa kokonaisuuden hallitsemista, jos on omaksunut sijoittamisen perustotuudet. Ne auttavat erottamaan metsän puilta: Hajauta. Älä mene trendien mukana. Pidä allokaatio järkevänä. Älä treidaa turhaan.
Kun perusopit ovat takaraivossa, on helpompi suhtautua riittävällä viileydellä erilaisiin sijoitustuotteisiin, joita eteen tuodaan: sijoitusrahastoihin, sijoitusobligaatioihin, vakuutuskuoriin, warrantteihin, sertifikaatteihin, ETF:iin ja niin edelleen. On hyvä muistaa, että mikään sijoitusväline ei ole ylivertainen, mutta toisaalta kukaan kukaan ei tarvitse niitä kaikkia. Monet uudet sijoitustuotteet voivat kyllä olla hyödyllisiä, mutta vain, jos niillä on aito rooli omassa salkussa.
Lopulta voi kuitenkin saapua sekin päivä, kun raudanlujakaan perusteiden osaaminen ei enää auta; mieli ei enää taivu fiksuun päättelyyn. Sitä hetkeä varten varautuminen olisi tärkeää hyvissä ajoin esittelemällä sijoitukset jollekin läheiselle tai luotetulle, osaavalle ulkopuoliselle kuten puolueettomalle sijoitusneuvojalle. Esimerkiksi sijoitusmessuilta saatuja uusia oppeja on mukavampi – ja turvallisempi – pallotella hyvän keskustelukumppanin kanssa.
Kirjoitus on aiemmin julkaistu suppeammassa muodossa taloustaito.fi-sivustolla.
Lisää aiheesta:
