Joskus konsensus on täysin väärässä. Niin kävi viime vuonna ekonomistien arvioille pitkien korkojen kehityksestä - allekirjoittanut mukaan lukien.
Useimmat ekonomistit odottivat pitkien korkojen nousevan ja valtioiden velkakirjojen hintojen laskevan. Kävikin päin vastoin: pitkät korot laskivat kaikilla merkittävillä valuutta-alueilla. Edes Euroopan kriisimaiden velkakirjat eivät muodostaneet poikkeusta. Vuoden 2014 lopussa Italian viiden vuoden valtionlainojen korot painuivat 1 %:een, kun vastaava luku vuotta aiemmin oli 2,7 %.
Osa konsensus-arvioista osui kuitenkin oikeaan: Yhdysvaltain keskuspankki vähensi velkakirjojen ostoja ja lopulta luopui määrällisestä elvytyksestä kokonaan. Dollarin kurssi nousi. Globaali kasvu oli kituliasta. Kiina jatkoi entisellä kurssillaan kohti pehmeää laskua. Julkisen talouden vastamäki helpotti. Japanissa inflaatio kiihtyi, tosin vain kulutusveron nousun ansiosta. Raaka-aineiden hinnat eivät nousseet. Maailmanlaajuisesti inflaatio jäi alhaisemmaksi kuin vuosikymmeniin. Euroalueen elpyminen oli todella hidasta ja jakautui epätasaisesti – Espanja oli myönteinen yllätys, kun taas Italia ja Ranska osoittautuivat pettymyksiksi.
Mutta valitettavasti moni muukin arvaus kuin pitkien korkojen suunta meni metsään: Japanin keskuspankki käynnisti jälleen uuden osto-ohjelman. Englannin keskuspankki ei vastoin vuonna 2013 saatuja signaaleja nostanut korkoja. Yhdysvalloissa työttömyys laski alle prosentin ja öljyn hinta alle 60 dollariin. Venäjä nappasi palan Ukrainaa. Euroopan kriisimaat selvisivät miten kuten joulukuun loppuun. Brasilia kärsi murskatappion Saksalle ”omissa” jalkapallon MM-kisoissaan. Hallitseva mestari Espanja karsiutui harmikseni jo varhaisessa vaiheessa.
Kiina
Kaksi asiaa jarrutti Kiinan kehitystä vuonna 2014. Toinen niistä oli Pekingin yritys uudistaa taloutta ja suitsia harmaata finanssisektoria. Toinen oli kiinteistömarkkinoiden hyytyminen. Seurauksena oli, että bruttokansantuotteen reaalikasvu vuonna 2014 jäi 7,4 prosenttiin.
Heikkouden merkkejä alkoi ilmetä vuoden loppua kohti. Marraskuussa teollisuustuotanto kasvoi edellisvuodesta 7,2 %, kun vauhti oli vielä lokakuussa 7,7 %. Ostopäällikköindeksi laski viimeisellä vuosineljänneksellä edelliseen neljännekseen verrattuna. Neljännesvuositasolla yhdistelmäindeksi laski valmistavassa teollisuudessa mutta nousi hieman palveluissa.
Uskon Pekingin ilmoittavan vuoden 2015 kasvutavoitteeksi 6,5–7 %. Yleisen käsityksen mukaan tavoite on 7 %, joten tätä alhaisempi luku olisi yllätys.
Pääomainvestointien taso on alentunut 25 %:sta (2010) nykyiseen noin 15 %:iin. Luku on edelleen liian suuri, mutta päättäjät uskovat vähittäiseen uudistamiseen, joten en odota mitään romahdusta. Tarvittaessa hallitus turvautuu lisäelvytykseen tukeakseen investointeja ja pitääkseen yleisen talouskasvun 7 %:n tuntumassa. Vaatimaton esimerkki tukipolitiikasta oli Kiinan keskuspankin marraskuussa toteuttama viitekorkojen leikkaus. Viimeksi näin tehtiin vuoden 2012 heinäkuussa.
Intia
Vuoden 2014 toinen pettymys oli Intia, jonka talous kasvoi ilmeisesti vain vajaat 5,5 % eli vain yhden prosenttiyksikön enemmän kuin 2012 ja huomattavasti hitaammin kuin vuosina 2005–2008 ja 2010–2011, jolloin kasvuvauhti oli lähes 10 %. Vaikka tällaista tasoa ei varmaan pystytä ylläpitämään jatkuvasti, palaaminen 7 %:n tietämille pitäisi olla mahdollista suhdanteen vaihtuessa.
Vuoden 2015 ensimmäisellä neljänneksellä pitäisi tapahtua kasvupyrähdys halvan öljyn ansiosta, onhan Intia maailman suurimpia öljyn tuojia. Kuluttajat hyötyvät halventuneesta öljystä alentuvien hintojen muodossa. Lisäksi Intian keskuspankilla on varaa laskea ohjauskorkoja (kuten se jo tekikin tässä kuussa), koska inflaatio on hidastunut.
Marraskuussa inflaatio laski ennätyksellisen alas 4,4 %:iin ja vaikka se pomppasikin joulukuussa 5 %:iin, on taso edelleen alhaisempi kuin pitkään aikaan. Tukkukaupassa hintainflaatio on käytännössä nolla ja voi vielä kääntyä miinusmerkkiseksi. Jos hintapaineet pysyvät maltillisena, repokoron pitäisi laskea ainakin 7 %:iin ellei alemmaskin lisäleikkausten seurauksena.
Uudistustahti näyttää piristyneen vuoden 2014 lopulla. Pääministeri Modin hallitus hyödynsi halventunutta öljyä kumoamalla dieselpolttoaineen tukiaiset ja nostamalla samalla maakaasun hintaa. Muutoksen pitäisi parantaa julkisen talouden rahoitusasemaa tai ohjata resursseja tärkeämpiin kohteisiin, kuten infrastruktuurihankkeisiin. Lisäksi hallitus on helpottanut ulkomaisten investointien rajoituksia tietyillä sektoreilla ja antanut parlamentille lakiesityksen tuotteisiin ja palveluihin kohdistuvasta liittovaltion verosta, joka korvaisi joukon osavaltioiden veroja. Kun vaaleja ei ole odotettavissa missään osavaltiossa ennen marraskuuta, Modin pitäisi pystyä ajamaan kiistanalaiset uudistukset läpi lähikuukausien aikana.
Francisco Torralba on Morningstar Investment Managementin ekonomisti.
