Mikä on osakemarkkinoiden odotettu vuosituotto? Se on osakemarkkinoille sijoittaville äärimmäisen kiinnostava tieto. Jos vastaus on 20 prosenttia, tarvitaan vaikkapa kesämökkiä varten säästöön huomattavasti vähemmän euroja kuin jos odotustuotto onkin 2 prosenttia.
Jos nimittäin osakemarkkinoille pannaan 20 prosentin tuotolla kymmeneksi vuodeksi 50 000 euroa, potti kasvaa kymmenessä vuodessa yli 300 000 euroon. Pankkitilimäisellä kahden prosentin tuotolla päästään vain reiluun 60 000 euroon.
Esitäpä kysymys osakemarkkinoiden odotetusta tuotosta kymmenelle finanssituotteiden myyjälle. Saat kymmenen eri vastausta. Sanojaa ei pidä syyllistää. Sillä vaikka tuntisi finanssihistoriaa, vastaus ei ole yksiselitteinen. Mistä osakemarkkinasta puhutaan? Kuinka pitkästä sijoituksesta olisi kyse? Otetaanko inflaatio huomioon?
Listaan pitäisi lisätä isoin kirjaimin: Mikä on markkinoiden arvostustaso sijoitusta tehtäessä?
Historia Yhdysvalloista
Tyypillisesti tuotto-odotukset perustuvat historialliseen dataan Yhdysvaltain markkinoilta. Ja erityisesti jos tarkoitus on saada asiakas innostumaan pörssistä, luvut kerrotaan nimellisarvoisina, huomioimatta inflaatiota. Luvut eivät myöskään yleensä sisällä veroja eivätkä sijoittamisen kuluja. Eikä sitä, että tyypillisesti sijoittaja ostaa ja myy väärään aikaan ja saa siten alemman tuoton kuin markkinat.
Useimmin kuulemani vastaukset osakkeiden pitkän ajan tuotto-odotukselle ovat jotakin seitsemän ja kymmenen prosentin välillä.
Mikäs siinä. Tuossa haarukassa oleville vastauksille on olemassa mukiinmenevät perusteet. Mutta kaikkiin meistä ne eivät päde. Miksi?
Oletetaan siis, että sijoittaja pystyy kerryttämään markkinatuottoa eli sijoittaa kulutta. Oletetaan myös, että hän laittaa markkinoille yksittäisen potin ja saa tuoton verotta.
Eteen tulee kaksi kysymystä:
1) Miten pitkästä sijoitusajasta on kyse?
2) Milloin sijoitus tehdään?
Alla oleva Morningstarin historiakaavio kertoo osakemarkkinoiden nousut ja laskut vuodesta 1926, josta Morningstarin tutkimusyhtiö Ibbotsonin data alkaa. On helppo nähdä, että nousu- ja laskuvaiheet ovat hyvin eri pituisia. On ollut hyvin erilaista olla osakesijoittaja 1980- ja 1990-luvuilla kuin sen jälkeen.
Syntymäpäiväämme emme kuitenkaan voi valita. Jos pitkään harkittu mökkihankinta tai eläkkeelle jääminen on tullut eteen juuri silloin kun markkinat ovat vieneet osakesäästöjen arvoa (kuten vuoden 2008 tai 2000-2002 laskujen jälkeen), on sijoittaja pitänyt itseään idioottina. Vuonna 1998 säästöjään nostanut taas saattoi kiittää nerouttaan sijoittajana.
”Syntymäpäiväriski” on todellinen. Suomessakin merkittävä osa varallisuudesta on yli 55-vuotiailla, ja heistä verraten harvalla on tuntuvia arvopaperisäästöjä. Mutta yhtäkkiä tulee kyselyjää pankista, ystävätkin puhuvat sijoittamisesta, ja sopivasti alkaa jäädä rahaa palkasta yli kun asunto on pitkälti maksettu eikä lasten elättäminen ei ole enää samanlainen rasite kuin nuorempana - stereotyyppistä elämänkulkua lainaten. Jos henkilö on jo eläkkeellä, tulot ovat toki palkansaajaa alemmat, mutta velvoitteita on vielä vähemmän.
Riittääkö 5 tai 10 vuotta?
Oletetaan, että henkilö on 55-vuotias ja tekee sijoitussuunnitelman tavoitteenaan lisätuloja ensimmäisiin eläkevuosiin tai voidakseen jää aiemmin eläkkeelle.
Katsotaan ensin 5 vuoden sijoitusta, jälleen Yhdysvaltain markkinahistorian valossa. Viiden vuoden sijoitus on historiallisesti synnyttänyt parhaimmillaan 36 prosentin vuositason tuotton, mutta jättänyt pahimmillaan vuositasolla tappiolle 17 prosenttia (kuukausittaisista havainnoista mitaten). Niin kävi Yhdysvaltain 1930-luvun suuren laman aikana.
Vaikka jätettäisiin äärimmäiset jaksot pois karsimalla parhaat ja heikoimmat kymmenen prosenttia havainnoista, on vaihteluväli ollut 20 prosentin vuositason tuotosta 1,5 prosentin vuositason tappioon. Haitari viiden vuoden sijoitusjaksoilla on siis itse asiassa suurempi kuin alun esimerkissäni käyttämä 20 ja 2 prosenttia!
Pidennetään sijoitushorisonttia kymmeneen vuoteen, siis 55-vuotiaan henkilön 65-vuotispäivään. Nyt näkymät ovat jo rohkaisevammat, jos historiaa pidetään mittatikkuna. Karsitaan jälleen äärimmäiset kymmenen prosenttia havainnoista ylä- ja alapäästä. Paras kymmenvuotisjakso on synnyttänyt näin rajaten 17 prosentin vuotason tuoton. Heikoimmillaan sijoittaja on kuitenkin jäänyt 3 prosentin vuosituotton. Keskimäärin kymmenen vuoden sijoitus on synnyttänyt noin kymmenen prosenttia vuositason tuoton.
Vaikka keskiarvo onkin rohkaiseva, on haitari kymmenen vuoden jaksolla valtava. Mitään takeita usein mainitusta 7–10 prosentin vuosituotosta (viivoilla erotettu kuviossa) ei ole – varsinkaan jos huomioidaan verot ja kulut. Lisäksi pitää muistaa arvostustaso. Pitkä korko määrittää teorian mukaan odotettavissa olevaa osaketuottoa, ja tällä hetkellä odotettavissa oleva pitkän koron tuotto on hyvin alhainen. Lisäksi arvostustasot ovat erityisesti Yhdysvalloissa ennemminkin korkeat kuin matalat, mikä myös vaikeuttaa hyvän tuoton saamista tästä hetkestä eteenpäin.
Kuinka pitkäksi pitää sijoitushorisonttia kasvattaa, jotta saa mielekkään varmuuden siitä, että tuotto voisi osua usein mainittuun 7-10 prosentin haitariin?
Se riippuu tietysti siitä, mitä kukin tarkoittaa sanalla ”varmuus”. Mutta jos otetaan 15 vuoden sijoitushorisontti, ollaan edelleen aika kaukana siitä, mitä ainakaan itse pidän varmana. Heikoin ajanjakso historiassa on jättänyt sijoittajan tappiolle, 0,4 prosenttia vuositasolla, suuren laman aikaan. Jos tullaan lähemmäs nykypäivää ja huomioidaan vain vuoden 1965 jälkeinen historia, on huonoin tulos ollut 4,1 prosenttia vuositasolla. Jos karsitaan pois alimmat kymmenen prosenttia havainnoista, on huonoin 15 vuoden jakso jättänyt sijoittajan 5,5 prosentin vuosituottoon.
Vasta kun sijoitushorisonttia pidennetään huomattavasti, 25 vuoteen, alkavat luvut tuoda sellaista varmuutta kuin me sen arkipuheessa ymmärrämme. Heikoimmallakin 25-vuotisjaksolla osakkeet ovat tuottaneet 5,6 prosenttia vuositasolla. Tuo jakso päättyi vuonna 1956, ja sisältää siis niin 1930-luvun laman kuin toisen maailmansodankin.
Jos keskitytään vain viimeiseen 50 vuoteen, on heikoin 25-vuotiskausi tuottanut 7,3 prosenttia. Ja jos tällä jaksolla 1965-2015 jätetään laskuista heikoin kymmenys havainnoista, on minimituotto ollut 8,9 prosenttia vuositasolla. Nyt ollaan jo turvallisesti luvuissa, joita voi esitellä sijoittajille verraten varmoina. Mutta jos puhutaan tyypillisestä suomalaisesta sijoittajasta, 25 vuoden horisontti on jo hyvin pitkä kun ajattelee, että vanhin suomalainen sijoitusrahasto on vuodelta 1987.
On siis tärkeää ymmärtää, että usein esitteissä mainittua 7–10 prosentin osakkeiden vuosituottoa ei pidä ottaa liian kirjaimellisesti. Alle neljännesvuosisadan mittaisissa sijoituksissa haitari on verraten suuri, eivätkä kulut, verot, huono ajoitus tai alkuhetken arvostustaso ole laskuissa mukana.
Vaikka emme voi valita syntymäpäiväämme ja siten ajanjaksoa, jolloin alamme kenties nostaa säästöjämme pois markkinoilta, siihen voimme vaikuttaa, miten pitkän sijoitusajan itsellemme luomme. Tästä syystä nuorena säästämisen aloittaminen on tärkeää. On selvää, että 25-vuotiaana ei saa lainkaan samanlaisia summia sivuun kuin 55-vuotiaana. Mutta kun pottia ehtii kertyä, tasoittuvat huonot ja hyvät ajat, ja samalla oppii tuntemaan itseään sijoittajana. Näkee nousuja ja laskuja eikä ole vain yhden lyhyen ajanjakson kasvatti – ja mahdollisesti uhri.
Lisää aiheesta: "Tällaisia osaketuotot ovat olleet" - tilastoja historiallisista tuotoista.
