Francisco Torralba, PhD, CFA, on Morningstarin sijoituskonsultaatiota antavan Morningstar Investment Managementin senioriekonomisti. Tämä teksti on katselma hänen neljännesvuosikatsauksestaan 29.7.2015.
Kreikan lähtö eurojärjestelmästä eli grexit tapahtuu tuskin ennen syyskuuta. Mutta sinnekin asti pääseminen edellyttää, että Kreikka tekee velkojien vaatimat myönnytykset. Heinäkuun 13. päivän sopimuksen ehdot ovat hyvin kivuliaita täyttää. Kreikalta vaaditaan paljon enemmän kuin vielä kesäkuussa, ja linja on paljon tiukempi kuin 5. heinäkuuta kansanäänestykseenkään mennyt lista.
Osa Syriza-puolueen kannattajista ei hyväksy Kreikalta vaadittuja leikkauksia. He ovat valmiita vaarantamaan koko prosessin. Pääministeri Tsipras saa kuitenkin tukea maltilliselta oppositiolta kuten heinäkuun 16. ja 22. parlamenttiäänestyksissä. Voi olla, että Tsiprasin hallitus ei kestä paineessa. Uusien vaalien järjestäminen olisi kuitenkin riskaabelia. Luultavampaa on, että jos hallitus horjuu, perustetaan jonkinlainen suuri koalitio tai virkamieshallitus, jotta pelastusohjelma saadaan vietyä läpi parlamentissa.
Mutta myös velkojien on tehtävä osansa. Tähän mennessä velkojapuoli on tullut vastaan lähinnä symbolisin elein, ei rahallisesti. Euroopan keskuspankki on korottanut Kreikan keskuspankin saamaa likviditeettiapua, mutta Kreikka ei pysty sen turvin lopettamaan pääomarajoituksia. Lisäksi euromaat sopivat lisäksi seitsemän miljardin siltarahoituksesta Kreikalle.
Usean euromaan parlamentin täytyy äänestää paketista. Latvia on tiukin haaste. Maan pääministeri on sanonut, että hän uskoo parlamentin taivuttelemisen paketin taakse olevan vaikeaa. Latvian ”ei” hidastaisi pakettia, pahimmassa tapauksessa kaataisi sen.
Mitä jos pelastuspaketti menee läpi? Se tarkoittaa vaikeita aikoja Kreikalle ja jatkuvia riitoja. Sopimustekstin perusteella Kreikan kolmas velkaohjelma näyttää toimivan niin, että Kreikka saa muutaman kuukauden välein uuden lainaerän, jos se on noudattanut uudistusaikataulua, päässyt budjettitavoitteisiin ja edennyt sovitusti yksityistämisissä.
Velkojat suhtautuvat Kreikkaan nyt hyvin tiukasti, koska luottamusta ei ole. Neuvottelujen keskeyttäminen ja kansanäänestyksen järjestäminen vetivät naamat happamiksi Brysselissä. Historiakaan ei kannusta antamaan Kreikalle vapaita käsiä. Vuonna 2010 Kreikalle asetettiin tavoite myydä julkista omaisuutta 50 miljardilla eurolla. Vuonna 2013 edistystä ei ollut juurikaan tullut, joten tavoite alennettiin 23 miljardiksi vuoteen 2022 mennessä. Mutta edelleenkään yksityistämistuloja ei ole kertynyt IMF:n mukaan kuin kolme miljardia euroa.
Heinäkuisessa sopimuksessa Kreikka myönnytettiin laittamaan arvokkaita omaisuuseriä rahastoon, jota hallinnoi ulkopuolinen ja riippumaton taho. Se antaa velkojille kontrollin.
Kun velkapaketin ehdot ovat kovat ja velkojat näin tiukkoina, tulee väistämättä nousemaan keskustelua grexitistä aina, kun Kreikka ei saavuta sitä tai tätä tavoitetta. Ensimmäinen kahakka voi nousta tänä syksynä, kun stressitestit kertovat, onko Kreikan pankkien uudelleenpääomittaminen ollut riittävää.
Luultavasti Kreikka kuitenkin saa jatkaa julkisella tuella – kuten vuodesta 2010. Mutta asetelma on muuttunut, sillä Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble vaati neuvotteluissa Kreikan väliaikaista euroeroa. Euroalueessa pysyminen ei ole siis enää yhtä pyhä asia. Käytännössä Kreikan jäsenyys euroalueessa onkin lähinnä sopimuksellinen. Luottamusta Kreikan pankkeihin tai valtion velkakirjoihin ei synny vuosiin.
Grexitin mahdollisuutta voitaisiin vähentää sillä, että Schäuble eroaisi, ja minusta hänen pitäisi. Aivan kuten Kreikan aiempi valtiovarainministeri Varoufakis, Schäublen kova linja on haitannut mielekkään kompromissin saavuttamista.
Toiseksi: on välttämätöntä leikata Kreikan velkoja. 13.7 sopimus ei käsittele velkahelpotusta. Se myös lykkää päätöstä velkojen maturiteettien pidentämiseksi.
Nykyinen polku vie huonoon lopputulokseen. Tolkulliset maksotaloudelliset ennusteet kertovat, että Kreikan velka kasvaa suhteessa bruttokansantuotteeseen jatkossakin. (Asia on tiedetty jo kaksi vuotta, mutta vasta nyt IMF on julkisesti myöntänyt sen.) Budjettiylijäämä synnytetään alentamalla kasvua. Nyt rakenteilla oleva ohjelma vain pahentaa tätä negatiivista kierrettä. Se sisältää lähes automaattisia menoleikkauksia, jos bujdettiylijäämä jää kunnianhimoisista tavoitteista.Mikäli Kreikka pystyy kestämään seuraavat kolme vuotta nyt sovittavin ehdoin, on 2018 velkasuhde yli 200 prosenttia bruttokansantuotteesta, eikä Kreikka edelleenkään pysty ottamaan lainaa markkinoilta. Tarvitaan neljäs velkapaketti. Ehkä jo ennen sitä kreikkalaiset päättävät, että euro ei olekaan niin tarpeellinen asia.
