Miksi toiset pystyvät säilyttämään varallisuutensa ja toiset menettävät sen?
Omaisuuden säilyttäjien ja menettäjien välillä on merkittävä psykologinen ero, sanoo Family Wealth Counsellin omistaja, tohtori James Grubman. Yli 20 vuoden urallaan neuropsykologi ja talousasiantuntija Grubman on havainnut, että "ne, jotka lakkaavat ajattelemasta rahaa tulona ja mieltävät sen omaisuutena ovat ihmisiä, jotka sopeutuvat vaurauteen ja onnistuvat säilyttämään sen”.
Grubmanin havainto liittyy uuteen ymmärrykseen tutkimuksessa. Kognitio- ja käyttäytymistieteessä on hiljalleen alettu nähdä, miten tiedostamattomat tekijät, kuten kielen nyanssit, vaikuttavat päätöksentekoon raha-asioissa sen rinnalla mitä tiedämme suunnitelmallisuuden, motivaatio ja kurinalaisuuden merkityksestä.
Seuraavassa tarkastelen kolmea eri tapaa, jolla sanat voivat vaikuttaa varallisuuteemme.
Liikettä ja pysyvyyttä ilmaisevat sanat
Grubmanin sanapari tulo ja omaisuus tuo pintaan merkittävän eron. "Tulo" on liikettä ilmaiseva sana. Luonteeltaan abstraktina ilmaisuna se viittaa rahan virtaamiseen saajalleen jostakin ulkopuolelta. Omaisuus edustaa puolestaan pysyvyyttä. Se on konkreettinen ja viittaa johonkin aineelliseen. Koska omaisuus-sana luo mielleyhtymän pysyvyydestä, ajatus omaisuuden kuluttamisesta synnyttää voimakkaamman tunteen kuin ajatus tulojen käyttämisestä. Lisäksi jos raha mielletään tuloksi, sen lähde hämärtyy. Sillä lopulta tulo virtaa jostakin omaisuuserästä.
Miten tätä oivallusta voi sitten hyödyntää omassa taloudessaan? Aina kun mahdollista kannattaa selvittää tulon alkulähteenä oleva kohde-etuus. Finanssivarallisuus, kuten osakkeet, arvopaperit ja muu varallisuus tuottavat tuloa osinkoina ja myyntivoittoina. Osaaminen ja työhön käytetty aika synnyttävät palkkatuloa. Kiinteistöstä syntyy vuokratuloa.
Kannattaa seurata oman kulutuksen muutoksia silloin, kun yhtäkkiä saa tuntuvasti rahaa. Kasvaako kulutus suhteessa tuloihin? Jos näin on, se voi kertoa, että et ajattele rahaa sen taustalla olevan varallisuuserän kohde-etuutena.
On myös syytä pitää mielessä, että omaisuus menettää arvoaan, ellei siitä huolehdita. Taidot ruostuvat, jos niitä ei hiota ja päivitetä, kiinteistöt rapistuvat ilman kunnossapitoa ja remontteja. Arvopaperisalkut elävät markkinoiden myötä. Kun muistaa, että tulot syntyvät omaisuudesta, on helpompi keskittyä varallisuuden ylläpitämiseen ja kasvattamiseen niin, että tasainen tulovirta säilyy.
Vahva ja heikko verbin futuuri
Se, miten puhumme ajasta, voi myös vaikuttaa taloudellisiin päätöksiin. Joissakin kielissä menneen ja tulevan ajan aikamuotojen välillä tehdään selvä ero. Esimerkiksi englanniksi sanotaan "It will rain tomorrow.” (Huomenna [tulee] satamaan.) Jos tuleva aikamuoto on heikko, kuten kiinan tai suomen kielessä, vastaavassa tilanteessa sanotaan "It rains tomorrow.” (Huomenna sataa.) UCLAssa tehty tutkimus osoittaa, että vahvan futuurin kieltä puhuvat ihmiset säästävät vähemmän kuin ihmiset, joiden kielessä tämä aikamuoto on ”heikko”. Tutkimuksen tekijät arvelevat, että tulevaisuutta koskevissa taloudellisissa päätöksissä esiintyvä ero johtuu vahvan futuurin synnyttämästä psykologisesta ajallisesta etäisyydestä. Jos menneisyys ja tulevaisuus ilmenevät puheessa jyrkästi eroteltuina, myös tämän hetken toiminnan ja tulevan palkinnon välinen yhteys saattaa hämärtyä.
Niin oudolta kuin se saattaa kuulostaakin, sijoitustoiminnan tuottoa voikin parantaa puhumalla rahasta preesensissä, jos omassa äidinkielessä erottelu on selvä. Puhumalla tulevasta nykyiseen verbimuodolla tekee sitoumuksen. Sanat itsessään merkitsevät päätöstä tehdä jotakin, kun toiminnan aika koittaa. Jos ei sitten noudatakaan sitoumustaan, on kuin olisi pettänyt itselleen antamansa lupauksen, mikä ei useimmista tunnu hyvältä.
Äidinkieli ja vieras kieli
Chicagon yliopistossa on tehty useita tutkimuksia, joissa eri kielten puhujia pyydetään tekemään taloudellisia valintoja niin, että vaihtoehdot on esitetty muulla kuin heidän äidinkielellään. Kun tuloksia verrattiin koehenkilöihin, joille annettiin samat tehtävät äidinkielellä, vieraalla kielellä tehdyt valinnat olivat yleisesti ottaen harkitumpia. Ne, jotka yleensä toimivat liiankin varman päälle, olivat valmiita ottamaan enemmän riskiä, kun taas riskinottajat tekivät tavallista maltillisimpia päätöksiä.
"Vierasta kieltä käyttäessään ihmisten on havaittu muuttuvan vähemmän ennakkoluuloisiksi ja pelkäävän vähemmän tappioita", sanoo tutkimusryhmän vetäjä Boaz Keysar. "Vieraan kielen sanoihin ei liity yhtä voimakasta emotionaalista sisältöä, ja siksi tunnereaktiot eivät vaikuta päätöksiin yhtä paljon."
Sijoittamiseen voi liittyä tunnepohjaisia ennakkoasenteita, kuten liiallista varmuutta tai tappioiden pelkoa. Jos osaa jotakin vierasta kieltä, voi koettaa käyttää tätä toista kieltä, kun seuraavan kerran harkitsee sijoituspäätöksiä. Suomen kielen automaattikäännökset ovat valittettavan heikkoja, mutta voit silti kokeilla sijoitusartikkelia lukiessasi kääntämään teksti osaamallesi vieraalle kielelle.
Kognitiotiede muistuttaa siis meille, että elämäämme ei vaikuta vain se, miten puhuttelemme muita - vaan myös, miten puhuttelemme itseämme.
