Vastuullinen sijoittaminen on pitkään jakanut sijoittajia kahteen leiriin. Toisten mielestä siihen tulee kiinnittää huomiota, kun taas kriittisesti suhtautuvat näkevät, että sijoittajan tulee vain maksimoida omistaja-arvoa.
Tutkimusten perusteella näyttää siltä, että uusi sukupolvi haluaa ylittää tämän kahtiajaon. Se näkee, että sijoitusten tulee ottaa huomioon kunkin omat arvot ja mieltymykset.
Morningstar on tähän asti pääosin käsitellyt vastuullista sijoittamista hyvään hallintotapaan liittyvänä kysymyksenä. Olemme niin osakkeita, rahastoja kuin ylipäänsä varainhoitoa käsittelevissä tutkimuksissamme halunneet varmistua siitä, että asioita hoidetaan yrityksessä tai rahastossa pitkäjänteisesti ja omistajien etua kunnioittaen.
Vuoden 2016 ensimmäisellä neljänneksellä Morningstar alkaa raportoida vastuullisuudesta (ESG eli ympäristö-, sosiaalinen ja hallinnon vastuullisuus) uusilla tavoilla.
Ryhdymme raportoimaan globaalin konsulttiyhtiön Sustainalyticsin keräämien analyysien pohjalta, miltä rahastojen salkut näyttävät vastuullisuuden kannalta.
Vastuullisen sijoittamisen taustaa
Vastuullisuus- tai ESG-sijoittaminen esiintyy monissa eri muodoissa. Perinteisin tapa oli poissulkeminen. Esimerkiksi kirkot huolestuivat siitä, että ne olivat sijoitustoiminnallaan hyötyneet yrityksistä, joiden toimintatapa loukkasi heidän omia perimmäisiä arvojaan tai uskonnollisia tai yhteiskunnallisia normeja. Sen vuoksi ne päättivät, etteivät enää sijoita tiettyihin yrityksiin tai toimialoihin.
Vastuullinen sijoittaminen on sittemmin kehittynyt suuntaan, jossa pyritään vaikuttamaan yritysten käytäntöihin vuoropuhelun pikemmin kuin välttelyn kautta. Lisäksi usein suositaan sijoituskohteita, jotka ovat ”parhaita lajissaan” (best in class).
Samaan aikaan sijoittajat ovat alkaneet karsia tietyntyyppisiä yrityksiä sijoituskohteistaan. Monet rahastonhoitajat eivät mielellään julkaise inhokkilistojaan tulojen menetyksen pelossa. Norjan öljyrahasto NBIM on kuitenkin tehnyt niin (eettisen neuvostonsa suosituksesta).
Varainhoitoalalle on tyypillistä, että ideoista ja uusista tuotteista ei ole pulaa jos sijoittajilta riittää rahaa sijoitettavaksi.
UNPRI:n kuusi periaatetta
Erilaisia periaatteita vastuulliselle sijoittamiselle on lukuisia. Yhteiskunnan tai alueen kulttuuriperinteellä on vaikutusta. Toiset arvolista pyrkivät edustamaan universaaleja arvoja, osa taas uskonnollisia käsityksiä.
Yhdistyneet kansakunnat on määrittänyt kuusi vastuullisen sijoittamisen periaatetta (UNPRI). Periaatteisiin on sitoutunut 1380 allekirjoittajaa, joiden hoidossa on varallisuutta 59 tuhannen miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta.
Mutta UNPRI:n periaatteetkaan eivät ole lopullinen totuus tai edes yleisesti hyväksytty. ESG ei ole mustavalkoinen aihe vaan kattaa kaikki mahdolliset harmaan sävyt.
Ympäristö (E)
Ihmiset ja yritykset jättävät aina jonkin jäljen itsestään. Jos tuhlaamme surutta rajallisia resursseja, ne saattavat ehtyä. Esimerkiksi rajoitukseton kalastus ja metsästys ovat johtaneet joidenkin lajien häviämiseen. Öljyn ja mineraalien hyödyntäminen voi aiheuttaa vakavia ympäristövaikutuksia kymmeniksi, sadoiksi tuhansiksi vuosiksi eteenpäin. Ydinjätteen varastoinnissa aikajänne voi olla jopa satoja tuhansia vuosia.
NBIM:n kartettavien sijoituskohteiden luettelo sisältää 16 yritystä, joihin rahasto ei enää sijoita ”vakavien ympäristövahinkojen” vuoksi. Näistä mainittakoon kaivosyhtiöt Barrick Gold, Norilsk Nickel ja Rio Tinto. Toisessa ääripäässä on yrityksiä, jotka yrittävät korjata energiatasetta keskittymällä uudistuvaan energiaan. Monet muut pyrkivät puolestaan pienentämään omaa jalanjälkeään käyttämällä niukkoja resursseja tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti.
Yhteiskuntavastuu (S)
ESG-sijoittamisessa yhteiskuntavastuu tarkoittaa yritysten panosta esimerkiksi paikallisyhteisön tai yritysten työntekijöiden hyväksi, mutta myös yhteisön sosiaalisten arvojen kunnioittamista.
Monet ovat nähneet (tositapahtumiin perustuvan) amerikkalaisen suosikkielokuvan Erin Brockovich, joka käsittelee myrkyllisten jätteiden saastuttamaa juomavettä koskevaa kiistaa ja sen ratkaisua eräällä paikkakunnalla Kaliforniassa. Vaikka tarinaan liittyy myös ympäristönäkökulma, päähuomio kohdistuu kuitenkin siihen, miten saastuminen aiheutti sairauksia ja syöpää alueella. Ympäristöekonomistit kutsuvat ilmiötä negatiiviseksi ulkoisvaikutukseksi: laskun maksaa joku muu kuin saastuttaja itse.
Norjan NBIM ja sen eettinen neuvosto ovat päättäneet karsia sijoituskohteistaan esimerkiksi Wal-Martin kaltaisia yrityksiä ”vakavien ja järjestelmällisten ihmisoikeusloukkauksien” vuoksi. Listalle on lisäksi päätynyt yrityksiä, jotka valmistavat epäeettisiä aseita, kuten ydinaseiden komponentteja, klusteripommeja ja maamiinoja.
Myös korruptio rikkoo yleisesti hyväksyttyjä normeja. Pahimpien väärintekijöiden välttäminen on yksi tapa pitää korruptio poissa omasta salkusta. Toinen tapa on arvioida kaikkia yrityksiä siltä pohjalta, miten ne sijoittuvat tälle harmaalle alueelle. Yritykset raportoivat aiheesta yleensä otsikolla ”yrityksen yhteiskuntavastuu”.
Hyvä hallintotapa
Hyvä hallintotapa – tai Morningstarin termiä käyttääksemme – stewardship eli vastuullinen asioiden hoito on asia, jota monet sijoittajat pitävät tärkeänä ja jota rahoitusalan tutkijat ovat analysoineet pitkään.
Hyvän hallintotavan suurin haaste on niin kutsuttu päämies-agentti-ongelma. Rahastosijoittajat (päämiehet) uskovat varansa rahastonhoitajan (agentin) haltuun. Tämä puolestaan sijoittaa ne (päämiehenä) yrityksiin (agenteille). Mutta voiko sijoittaja tietää, pyrkiikö rahastohoitaja ennen muuta rikastumaan itse (antamalla esimerkiksi rahaston kasvaa liian suureksi) vai hoitamaan pääomaa mahdollisimman hyvin sijoittajan etua ajatellen? Samoin yrityksiin sijoittava voi aprikoida, toimiiko johto sidosryhmien ja osakkeenomistajien eduksi vai omaksi parhaakseen. Muita hyvään hallintotapaan liittyviä kysymyksiä on, miten keskinäinen vuorovaikutus sijoittajien, yrityksen hallituksen ja johdon välillä toimii. Puhaltavatko kaikki yhteen hiileen, vai onko yrityksessä osa-alueita, joilla valvonta on puutteellista. Esimerkiksi omistuspohja voi olla niin hajanainen, että hallitus ja johto pääsevät häärimään omin päin, tai hallitus ei ehkä ole riippumaton toimivasta johdosta.
Miten Morningstar tutkii vastuullisuutta?
Morningstarin vastuullisuuskäytäntöjä koskeva raportointi perustuu Sustainalayticsin vertailuaineistoon, jossa yritysten toimintaa arvioidaan noin 70 osa-alueella. Ne yhdistetään Morningstarin keräämään salkkudataan ja tiivistetään arvosanoiksi.
Tavoitteena on antaa kattava kuva ESG-asioiden hoidosta rahastojen todellisten sijoitusten pohjalta. Näin sijoittajat ja heidän neuvonantajansa voivat verrata rahastoja ESG-mittareiden valossa ja valita edellyttämänsä vastuullisuuden tason tällä perusteella.
Akateemiset tutkijat ovat eri mieltä siitä, onko ESG-kriteerien tiukka soveltaminen kustannuserä vai etu. Oxfordin yliopiston 200 tutkimusta koskevassa metatutkimuksessa todetaan, että selkeä enemmistö tutkimuksista päätyy suosimaan vastuullisesti toimivia yrityksiä. Morningstarin rahastoselvitys osoittaa ”yhteiskunnallisesti tiedostavien” rahastojen pärjänneen hieman keskivertoa paremmin riskikorjatusti.
Kyse on kuitenkin yleistyksestä. Yksittäisen rahaston kohdalla valintaan tulisi vaikuttaa moni muukin tekijä kuin leimallinen vastuullisuus, esimerkiksi rahastonhoitajan kyky lyödä indeksinsä tai kilpailijansa tulos.
Aina löytyy myös vastakkaisia esimerkkejä: yksi negatiivisesti arvotettu ala on perinteisesti ollut tupakkateollisuus, joka on kuitenkin päihittänyt MSCI Word -indeksin reippaasti jo 15 vuoden ajan. Norjalainen rahastoyhtiö KLP pyörittää useita negatiivista arvottamista soveltavia indeksirahastoja ja niiden globaaleja rahastoja, joiden vertailuindeksinä on MSCI World (jossa KLP:n negatiivisten filttereiden vaikutus on oikaistu). Nämä rahastot ovat menestyneet varsin hyvin indeksiin verrattuna ja jääneet siitä jälkeen aikana vain 0,23 prosenttiyksikköä vuositasolla viimeisen 10 vuoden aikana palkkioiden jälkeen – varsin pieni uhraus mielenrauhasta.
