Kun osakekurssit laskivat jyrkästi tammikuun alkupuolella, ystäväni kysyi: "Pitäisikö näin älyttömässä markkinatilanteessa tehdä muutoksia salkkuun?"
Ennen kuin ehdin sanoa mitään, hän vastasi. "Aivan... tiedän. Aiot varoittaa minua myymästä. Kaikki sanovat samaa."
On monia syitä, miksi on järkevää pidättäytyä myymästä osakkeita markkinoiden myllerryksessä. Pelot voivat hämärtää harkintakykyä. Lisäksi jos sijoitushorisontti on pitkä, osakkeita pitäisi pikemminkin ostaa kuin myydä, kun kurssit ovat alhaalla. Aivan liian monilla sijoittajilla on taipumusta vähentää osakkeenomistustaan heikentyneiden markkinoiden jälkimainingeissa. Kun kurssit taas pomppaavat nousuun, he ovat jääneet kelkasta. Tällainen suhtautuminen markkinoiden muutoksiin johtaa huonoon lopputulokseen.
Mutta yksi ja sama tapa ei ole järkevin kaikille. Osa sijoittajista saattaa olla lähestymässä säästöjaksonsa loppupistettä, esimerkiksi eläkeikää, jolloin säästöjä aletaan käyttää, tai suurta hankintaa. Heille saattaa ollakin järkevää vetää myyntiryntäyksestä se johtopäätös, että on tullut aikaa vähentää sijoitusriskiä. Se voi olla perusteltua jo mielenrauhan kannalta, mutta myös sijoittamisen näkökulmasta.
Passiivisilla sijoittajilla nyt enemmän osakkeita
Yksityissijoittajille suositellaan tyypillisesti sijoitusstrategiaa, jossa osakkeiden paino salkussa laskee, mitä lähemmäs tullaan hetkeä, jona salkusta täytyy nostaa käteistä johonkin tarkoitukseen kuten eläkkeeseen tai mökin hankintaan. Miksi? Logiikka on suoraviivainen: jos lähiaikoina on tiedossa menoja, on turvallisempaa siirtää varat kohteisiin, joihin liittyvä lyhyen aikavälin tappioriski on vähäinen. Voi olla esimerkiksi järkevää pitää rahat talletuksissa ja korkosijoituksissa, jos säästöillä pitää rahoittaa lähivuosien menot tai jokin suuri hankinta. Osakkeiden luotettavuus lähiajan tarpeiden rahoituslähteenä on heikompi, vaikka niiden pitkän ajan tuottopotentiaali onkin korkoja parempi.
Jos on viimeisen seitsemän vuoden pörssinousun ajan ollut vain passiivisesti mukana markkinoilla, myymättä tai ostamatta, on oman salkun riskipitoisuus on kasvanut samalla, kun vähäriskisten sijoitusten painotus on laskenut. Syy on yksinkertainen: pörssikurssit ovat nousseet korkosijoitusten arvoa nopeammin. Vaikka viimeaikainen pörssin myyntiryntäys otetaankin huomioon, osakekurssit ovat jotakuinkin kolminkertaistuneet vuoden 2009 maaliskuun pohjalukemista Yhdysvalloissa. Joukkovelkakirjat ovat jääneet jälkeen, vaikkeivät nekään ole olleet umpisurkea sijoitus. Niinpä jos sijoitussalkussa oli seitsemän vuotta sitten 50 % osakkeita ja 50 % joukkovelkakirjoja, nykyinen suhde on 70 % osakkeita ja 30 % korkosijoituksia.
Riskinottokyky tärkeämpää kuin riskinsietokyky
Osa eläkeikää lähestyvistä sijoittajista saattaa ajatella, että heillä on korkea kipukynnys. He tietävät aiemmasta kokemuksesta pystyvänsä elämään suureen osakepainoon liittyvien heilahtelujen kanssa. He eivät panikoineet vuonna 2008 ja ovat jopa saattaneet kasvattaa osakkeenomistustaan heikon kurssikehityksen aikana.
Muuta riskinsieto- ja riskinottokyvyn välillä on vissi ero. Riskinsietokyky tarkoittaa sellaista tappioiden määrää, joka ei vielä aiheuta henkistä pahoinvointia. Riskinottokyky puolestaan tarkoittaa sellaisia tappioita, joihin sijoittajalla varaa ilman, että suunnitelmia tarvitsee muuttaa. Eläkeiän lähestyessä riskinottokyky vähenee, vaikka riskinsietokyky voi vielä olla samalla tasolla kuin 30-vuotiaana.
Mikäli säästösi eivät ole riittävän suuret kattamaan menojasi eläkkeestä tai rahoittamaan tavoittelemaasi hankintaa, on ajoitukseen liittyvä riski suurempi; lasket saavasi tavoitteesi täytettyä kurssinousun avulla, mutta voikin käydä päinvastoin. Jos osakekurssit sattuvat laskemaan ja samaan aikaan sinun on tehtävä salkusta nostoja, jää salkkuun entistä vähemmän sellaista sijoitusomaisuutta, jonka arvo voi taas aikanaan nousta. Ainoa keino alentaa ajoitusriskiä on vähentää rahankäyttöä. Se taas on monelle vaikeaa.
En tahdo tällä kirjoituksella sanoa, että kaikkien pitäisi myydä nykyisessä markkinatilanteessa. Sellaisten nuorehkojen sijoittajien, joilla on pitkä aikahorisontti, on syytä kuunnella asiantuntijoiden kehotuksia olla myymättä mitään. Myös eläkeikää lähestyvien tai jo eläkkeellä olevien kannattaa pitää ainakin osa varoista osakkeista. Talletuskorot ja velkakirjojen tuotot kun tuskin pysyvät edes inflaation tahdissa. Sijoitussalkun ostovoiman turvaamiseksi myös vanhemmat eläkeläiset tarvitsevat osakkeiden tarjoamaa tuottopotentiaalia osana salkkuaan.
