"Nokia-sukupolven johtajien taidot on nähty", otsikoi ahkera kirjoittaja ja Nordnetin osakestrategi Jukka Oksaharju kolumninsa Keskisuomalaisessa. Hän kritisoi suomalaisia yritysjohtajia näköalattomuudesta. Kun Ruotsi tai Saksa tekevät Oksaharjun mukaan "innovatiivisia, muotoiltuja korkean laadun tuotteita", lähtee Suomesta maailmalle pääosin "tavanomaisia ja karkean designin investointi-bulkkituotteita".
Suomessa uskotaan edelleen Oksaharjun mukaan teollisuusjyrä Tauno Matomäen lausahdukseen, jonka mukaan Suomesta ei hevosta pienempää kannata viedä.
Mutta kuinka pitkälti Suomen pörssiyhtiöt ovat investointituotteiden varassa muihin maihin verrattuna?
Sen selvittämiseen hyvä lähde on vastikään ilmestynyt Morgan Stanleyn "Global Exposure Guide 2016". Julkaisu kertoo, mihin eri maissa listatut pörssiyhtiöt myyvät tuotteitaan -pörssiyhtiön kotipaikka kun ei suoraan kerro, mitkä kansantaloudet ovat yrityksen toiminnalle tärkeimpiä.
Morgan Stanleyn tutkimukseen Suomesta otetut yhdeksän suuryhtiötä tekevät liikevaihdostaan peräti 73 prosenttia muille yrityksille myytävillä tuotteilla. Vain 12 prosenttia suomalaisten suuryhtiöiden myynnistä kohdistuu suoraan kuluttajille.
Suomea korkeampi investointituotteiden tai -palvelujen osuus oli vain Itävallan ja Norjan pörssiyhtiöillä. Tanska oli lähellä Suomen lukemia.
Balanssi oli kovin toisenlainen esimerkiksi Ruotsissa, jonka suuret pörssiyhtiöt myyvät kuluttajille noin 30 prosenttia liikevaihdostaan. Ranskan ja Saksan osuudet kuluttajatuotteissa ovat 45 ja 47 prosenttia.
Toinen merkillepantava piirre suomalaisyhtiöillä on korkea julkisen sektorin ostojen osuus (15 prosenttia).
Suomalaisten yhtiöiden luonnepiirteisiin kuuluu myös kehittyvän Euroopan ja etenkin Aasian vahva asema myynnissä. Yhdysvaltojen osuus myynnistä taas oli suomalaisilla kaikkein pienin (9 %) tutkimuksessa mukana olleista maista.
Nokian puhelinten myynti Microsoftille saattoi olla hyvä kauppa, mutta puhelimet olivat tärkeä poikkeus Suomen suuryritysten joukossa. Nokian puhelimet olivat alallaan maailman huipputason kuluttajatuotteita. Oksaharjun kolumnin pointtina on, että Nokia-sukupolven johtajat eivät sittenkään kuluttajan ymmärtämisen, saati tiedon ja sen soveltamisen mestareita. Heidän ydinosaamistaan ovat tekniikka ja logistiikka, missä Nokian puhelintoiminta olikin maailman huippua. (Kirjoitin 2006 kirjan Nokian Intian-tehtaan syntyprosessista.)
Edessä on suuri kulttuurinen muutos, jos Suomi haluaa vaurastua jatkossakin. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä tämän uudistumisen pysäytti Kiinasta ja muista kasvumaista tullut valtaisa investointituotteiden kysyntä; kun tavaraa meni, ei tarvinnut keksiä uutta. Ehkä jokin vastaava kysyntäpiikki tulee jostakin muualta, ja Suomi voi säilyttää talousmallinsa. Mutta veikkaisin silti, että muutos on tässä asiassa parempaa riskinhallintaa kuin vanhaan ripustautuminen.
