Tätä kirjoitettaessa Yhdysvaltojen valtiolainojen niin sanottu riskitön korko on 0,22 prosenttia. Jos korot pysyvät näin alhaalla, tänään sijoitettu 10 000 dollaria on 30 vuoden kuluttua.... 10 681 dollaria.
Laskelma kertoo, että mielekkään sijoituspotin saa kerrytettyä vain ottamalla riskiä.
Riskiä voi lisätä esimerkiksi pitämällä osakepainoa korkealla, myös siinä vaiheessa kun ikää on tullut ja eläkevuodet alkaneet.
Kaikkein tärkeintä on aina huolehtia salkun kokonaisriskistä. Kun markkinoilla tuulee, kompensoivatko salkun eri osa toisiaan niin, että kaikki eivät liiku samaan suuntaan?
Aivan oleellista on silti huolehtia siitä, että salkulla on realistiset mahdollisuudet tuottaa riittävä lopputulos, esimerkiksi eläkkeen lisätuloiksi, hoivaa varten, tai muuta tavoitetta ajatellen.
Seuraavassa on muutamia keskeisiä kysymyksiä, joista voi olla hyötyä, kun arioi sijoitussalkun riskitasoa tavoitteiden ja elämäntilanteen valossa.
Kysymys 1: Onko vaarana alisuoriutuminen?
Salkun kokonaispotin jääminen vajaaksi siitä, mitä tavoittelet, on kaikkien riskien äiti. Kysymys on erittäin akuutti, jos oma eläkeajan toimeentulo rakentuu säästöjen varaan, kuten anglosaksisissa maissa monilla, tai Suomessa esimerkiksi yrittäjillä, jotka ovat YEL-maksujen sijaan pyrkineet kerryttämään eläkesäästöä omin keinoin.
Silloin kun omat säästöt ovat koko toimeentulon pohjana, alisuoriutumisen seuraukset voivat olla hyvin vakavia. Sijoitussalkulle kannattaa tehdä ”stressitesti” eli arvioida, onko tavoitteiden saavuttaminen todennäköistä, kun otetaan huomioon salkun nykyinen rakenne, tämänhetkiset ja tulevat säästöt sekä aikahorisontti. Jos näyttää siltä, että sijoitukset eivät tuota riittävästi, salkun painotusten muutokset sekä tietyt elämäntilanteeseen liittyvät valinnat (kuten eläköitymisen lykkääminen) voivat auttaa. Mitä aiemmin riski havaitaan, sitä enemmän on liikkumavaraa tilanteen korjaamiseksi.
Kysymys 2: Onko omaisuusluokkien jakauma oikea elämänvaihe huomioon ottaen?
Onko sijoitusten jakauma liian riskialtis? Koska osakkeet yleensä tuottavat ajan oloon paremmin kuin muut omaisuuslajit, sijoittajat saattavat ymmärrettävästi ajatella, että osakkeiden painottaminen on paras ratkaisu. Nuorten, vakaata tuloa nauttivien sijoittajien kannattaakin yleensä pitää osakepainotukset mahdollisimman suurina. Jos on valmis sietämään päivittäisiä ja vuotuisia arvonmuutoksia, ajan myötä tästä seuraa myös palkinto. Kurssien sahaamisesta ei ole edes syytä pahemmin huolestua, jos rahalle ei ole mitään välitöntä tarvetta.
Salkun allokaatio voi kuitenkin olla liian riskialtis kahdesta syystä. Ensinnäkin salkku voi olla niin volatiili, että sijoittaja saattaa vetäytyä epäedullisella hetkellä, kun "pokka" ei enää pidä. Toiseksi sijoituksiin voi kohdistua voimakkaita arvonheilahteluja (etenkin alaspäin) juuri silloin, kun sijoittaja tarvitsisi rahojaan. Tämän riskin välttäminen on pääasiallinen syy siihen, miksi 50- ja 60-vuotiaiden ja sitä vanhempien eläkesalkkujen painotukset tyypillisesti ohjataan kohti velkakirjoja ja käteistä. Morningstarin X-Ray -työkalu auttaa analysoimaan salkun sijoituskohteiden jakaumaa realistisesti.
Kysymys 3: Haukkaako inflaatio liian ison siivun tuotoista?
Tämä riskitekijä liittyy läheisesti salkun rakenteeseen. Inflaatio ei yleensä ole mikään ongelma, jos salkku painottuu voimakkaasti osakkeisiin: ajan myötä osakkeiden tuotto lähes poikkeuksetta ylittää selvästi inflaatiovauhdin, ja jos inflaatio kiihtyy, myös osakekurssit usein nousevat. Inflaatio on kuitenkin merkittävä riski, jos salkussa on paljon velkakirjoja. Koska niiden tuotto ei reagoi inflaatioon, salkun ostovoima laskee sitä mukaa kuin tavarat ja palvelut kallistuvat. Siksi velkakirjasijoittajien pitäisi huolehtia siitä, että salkussa on myös kohteita, joiden tuotto pysyy inflaatiovauhdissa tai jopa ylittää sen. Lisäksi on hyvä hankkia osakkeita tai inflaatiosuojattuja korkopapereita, joissa suoja inflaatiota vastaan on leivottu itse tuotteeseen.
Kysymys 4: Onko salkku rakennettu liiaksi yhden asian varaan?
Osakkeita? On. Velkakirjoja? On. Eli siis säänkestävä sijoitussalkku? Mietitäänpä vähän tarkemmin. Vaikka salkku sisältäisikin näitä molempia suuria omaisuusluokkia, se ei välttämättä ole riittävästi tasapainotettu. Tämä johtuu siitä, että alhaisen luottoluokituksen (l. high yield) velkakirjat ovat alttiina samoille tekijöille kuin osakkeetkin, tärkeimpänä näistä yleinen taloustilanne. Hätää ei ole niin kauan kuin kansantuote kasvaa ja työttömyys alenee. Mutta heti kun sijoittajat huolestuvat talouden tilasta, heillä on taipumusta hankkiutua eroon luottoluokituksille herkistä velkakirjoista samalla kertaa kuin osakkeista. Esimerkiksi finanssikriisin yhteydessä high yield- ja kehittyvien markkinoiden velkakirjat kaikki romahtivat, koska sijoittajat alkoivat epäillä liikkeeseenlaskijoiden luottokelpoisuutta taantuvan talouden oloissa. Vaikka velkakirjoista koituneet tappiot jäivät osakkeita pienemmiksi, niistä ei ollut korvaamaan osakesijoitusten alamäkeä. Siten sijoitussalkun yleisen riskitason toiseksi stressitestiksi muodostuu korkosijoitukset. Vaikka luottoluokituksille herkkien velkakirjojen tuotto on tyypillisesti parempi, korkean luottoluokituksen velkakirjat ovat varmempi keino osakkeisiin painottuneen salkun hajauttamiseksi.
Kysymys 5: Onko salkku liian keskittynyt?
Yhteen sijoituskohteeseen panostaminen ei ole is riski useimmille sijoitus- ja etf-rahastoihin sijoittaville edellyttäen, että yhteen tai kahteen rahastoon ei sijoiteta aivan tolkuttomasti. Pikemminkin tämä riski kohdistuu sijoittajiin, jotka omistavat joitakin yksittäisiä arvopapereita. Aloittelevat sijoittajat panostavat usein vain muutamaan osakkeeseen. Vaikka he välillä onnistuvatkin, usein saadaan kuitenkin karvasta oppia puutteellisen hajauttamisen vaaroista.
Kysymys 6: Oletko itse riskitekijä?
Suurin riski ei välttämättä piile itse salkussa. Huolella harkituista suunnitelmista huolimatta on sijoittajalla vaara joutua pelon ja ahneuden kierteeseen, tai langeta muuhun psykologiseen ansaan.
Esimerkiksi väärin ajoitetut ostot ja myynnit voivat ajan myötä verottaa tuottoja enemmän kuin hoitopalkkiot.
Sijoittajina olemme kaikki erilaisia, joten valitettavasti ei ole olemassa mitään yhden koon ratkaisua käyttäytymiseen liittyvien riskien välttämiseen. Muutamaa yksinkertainen konsti voi kuitenkin auttaa. Ensinnäkin on syytä noudattaa Vanguardin perustajan Jack Boglen neuvoa: älä vilkuile salkkua tai sen arvonkehitystä. Jos sijoitussuunnitelma on alun perin ollut järkevä, hyväntahtoisen välinpitämätön suhtautuminen osoittautuu usein viisaammaksi kuin jatkuva kyttääminen.
Toiseksi kannattaa harkita all-in-one -typpistä sijoituskohdetta, jolloin voi tosiaan jättää asiasta huolehtimisen sikseen. Lisäksi sijoitussuunnitelman pitäisi mahdollisimman pitkälti toimia automaattiohjauksella niin, että rahastosäästäminen tapahtuu itsestään. Tällainen ohjelma ei pelkästään lisää itsekuria säästämisessä ja sijoittamisessa vaan se myös luo ylimääräisiä pidäkkeitä, jotka on erikseen ohitettava, jos päättää lopettaa sijoittamisen, kun markkinoilla kuohuu.
