Sijoitusrahastojen tarjonta muuttaa muotoaan. Yhä useampi uusi rahasto nojaa kvantitatiiviseen lähestymistapaan. Arvopapereita ostetaan ja myydään mallien perusteella, ei niinkään kohdeyritysten johdosta tehdyn laadullisen analyysin tai "näppituntuman" perusteella.
Sijoittajien huomiota yritetään herättää iskusanoilla. Muuta vuosi sitten "faktori" eli tuottoa selittävä tekijä oli monen rahaston nimessä. Rahastot sijoittivat vaikkapa arvo-osakkeisiin (value factor) tai useaan faktoriin (multifactor).
Viime vuonna hittitekijäksi nousi "preemio", joka merkitsee yksinkertaistaen faktorin synnyttämää ylituottoa. Vaikka termi on tekninen, ilmeisesti se on katsottu tuotekehitystiimeissä riittävän vetoavaksi.
Trendinä on myös moninaisempi salkku: Yhä useammin kvantitatiiviset rahastot nimetään ei yhden vaan usean faktorin tai preemion perusteella. Peräti 27 vuonna 2017 Euroopassa perustetun rahaston nimessä oli "premia" eli preemion monikko.
Preemiorahastot yrittävät yleensä hyötyä joistakin tai kaikista seuraavista tekijöistä, joiden on tutkimuksissa epäilty synnyttävän ylituottoa pitkällä aikavälillä:
-Arvotekijä (arvoyhtiöt lyövät kasvuyhtiöt sijoituskohteina)
-Koko (pienet yhtiöt ylittuottavat)
-Volatiliteetti (matalan volatiliteetin osakkeet ylituottavat)
-Momentum (ostaa nousevia ja myy laskevia arvopapereita)
-Carry (tuotto arvopaperin omistamisesta)
Esimerkiksi AXA:n, AQR:n ja LFIS-rahastoyhtiön "premia"-tuotteet ovat keräneett tuntuvia summia viime ja tänä vuonna.
Sijoittajien ei kannata rynnätä näihin rahastoihin suin päin. Niiden välillä on merkittäviä eroja, kun taas tuottohistoriaa ei usein ole kuin nimeksi. Siksi on tärkeää ymmärtää kunkin rahaston sijoitusprosessi hyvin ennen kuin etenee sijoituspäätökseen asti.
Morningstarin artikkeli aiheesta ammattisijoittajille, joilla on käytössään Morningstar Direct tästä linkistä.