Osakesalkunhoitajat pystyvät synnyttämään lisäarvoa, ainakin Eurooppa-osakkeissa. Se käy ilmi Morningstarin tuoreesta tutkimuksesta, jossa eritellään rahastojen tuottoa ennen ja jälkeen kulujen 12 Eurooppa-osakerahastojen luokassa.
Kaikissa luokissa mediaanirahaston tuotto ennen kuluja oli indeksiä korkeampi. Vertailu tehtiin viiden vuoden liukuvilla jaksoilla 2002-2018 ja mittatikkuna käytettiin mediaanirahastoa eli tuotoltaan keskivertoa rahastoa.
Korkeimmat keskimääräiset tuotot oli euroalueen keskisuuriin yhtiöihin sijoittavilla rahastoilla, yli kaksi prosenttia vuotta kohden. Lähimmäs nollaa jäivät taas Euroopan ja toisaalta euroalueen suuriin yhtiöihin sijoittavat rahastot.
Tuloksissa ei huomioitu kahta tärkeää rahastojen tuottoon vaikuttavaa seikkaa: kuluja ja eloonjäämistä.
Kulujen osalta uutiset ovat murheellisia. Kun yksityissijoittajien maksamat kulut otetaan huomioon, kaikki paitsi kaksi rahastoluokkaa jäivät miinukselle. Keskimääräinen rahasto jäi useimmissa luokissa indeksille noin prosentin vuotta kohden.
Kannattaa kuitenkin huomata, että tutkimuksessa käytettiin kulumittarina tyypillisiä yksityissijoittajien kuluja, joihin sisältyy jakelupalkkio. Näitä palkkioita maksetaan yleensä Suomessakin.
Sen sijaan jos sijoittaja pystyy ostamaan rahastoa alemmilla palkkioilla, mahdollisuudet voittaa indeksi nousevat selvästi. Viidessä luokassa 12:sta rahastoluokat, joiden hintaan sisältyy ainoastaan rahaston hallinnointikulut (ns. clean share class), voittivat keskimäärin indeksi. Tällaisia rahasto-osuuksia on tarjolla etenkin Britanniassa ja Hollannissa.
Olisikohan Suomessakin aika siiirtyä näihin rahastoluokkiin? On nimittäin niin, että huonot uutiset aktiivisista salkunhoitajista eivät juuri muulla vähene kuin kuluja alentamalla.
Eloonjääminen on kulujen ohella tärkeä huomioitava tutkimuksissa. Eurooppa-rahastoistakin osa jää matkan varrelle. Se alentaa rahastosijoittajan todennäköisyyttä osua ylituottoa synnyttävään rahastoon satunnaisella ajanjaksolla.
