Morningstarin Euroopan etf-strategi Ben Johnson osallistuu tällä artikkelilla kiivaana käyvään keskusteluun aktiivisen ja passiivisen salkunhoidon eduista. Artikkeli ilmestyi alun perin Investment Week -lehdessä.
Etf:t eli indeksiosuusrahastot eivät ole uhka kaikelle aktiiviselle salkunhoidolle, vaikka niin välillä väitetään. Aktiivinen eli vertailuindeksin voittamiseen pyrkivä salkunhoito sekä passiivinen eli indeksiä seuraava salkunhoito voivat elää rinnakkain. Sen sijaan rahastoyhtiöiden aktiivisesta salkunhoidosta laskuttamille korkeille palkkioille etf:t uhkaavat laittaa stopin. Erityisesti keskinkertaista heikompien salkunhoitajien voi odottaa joutuvan heikoille, kun etf:t työntyvät markkinoille. Ei kannata maksaa korkeita palkkioita aktiiviselle salkunhoitajalle, joka jatkuvasti häviää vertailuindeksilleen.
Kaikki aktiiviset salkunhoitajat eivät kuitenkaan häviä indeksilleen. Monet pystyvät ja ovat pystyneet luomaan alfaa eli lisätuottoa, ja vieläpä tasaisen varmasti. Alfasta on aina kysyntää. Niinpä vaikka etf:ien markkinaosuus kasvanee, aktiivinen ja passiivinen salkunhoito voivat elää harmonisesti rinnakkain.
Kannattaa huomata myös, miten aktiivisen ja passiivisen varainhoidon välinen raja hälvenee. Etf:t kun voivat olla rakennuspalikoita niin aktiiviselle kuin passiiviselle sijoitusstrategialle. Aktiiviset salkunhoitajat voivat ottaa niillä salkkuun taktisia positoita ja ne tarjoavat likvidin vaihtoehton olla markkinoilla silloin kun osakkeita on vaikea saada. Yhä suurempi osa sijoitusrahastojen salkunhoitajista käyttääkin etf:iä osana salkkuaan tai nojaa vain niihin.
Sijoittajat hyötyvät kautta linjan, mikäli indeksiosuusrahastojen käyttö lisääntyy. Kulujen kun on todistettu ennustavan sijoitustuottoja enemmän kuin minkään muun tekijän, ja etf:ien kulut ovat pääosin aktiivisia rahastoja alhaisemmat. Jos aktiivinen salkunhoitaja ei pärjää tuottokilpailussa, hänen täytyy vähintään alentaa rahaston palkkioita. Vain aidosta kyvystä tuottaa lisäarvoa kannattaa maksaa.
