Morningstar.fi esitteli 9. marraskuuta ilmestyneessä artikkelissa ”Moni tuottopalkkio irtoaa turhan helposti” suomalaisten osakerahastojen tuottopalkkiokäytäntöjä. Jutussa ”Kannattavimmat tuottopalkkiot” kerrottiin, minkä suomalaisten rahastojen kokonaispalkkiot ovat nousseet kaikkein korkeimmiksi tuottosidonnaisten palkkioiden vuoksi.
Jutuissa tuotiin esille joitakin palkkiorakenteiden puutteita. Mutta millaisia ovat sijoittajan näkökulmasta mielekkäimmät tuottopalkkiorakenteet?
Paras: Molemmat hyötyvät, molemmat kärsivät
Meistä sijoittajan kannalta mielekkäin tuottopalkkio on kahdensuuntainen. Jos rahasto lyö vertailuindeksinsä tai tavoitetuottonsa, sijoittaja hyöytyy ja myös salkunhoitaja ansaitsee tavallista enemmän. Mutta jos rahasto jää vertailuindeksilleen, myös salkunhoitajan palkkio alenee normaalitasoltaan. Niin sijoittajan ja salkunhoitajan edut ovat yhteneväiset.
Suomessa yksikään osakerahasto ei käytä tällaista ”fulcrum”- eli tukipisterakennetta. Sen sijaan esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Norjassa kaksisuuntaisia palkkioita on käytössä.
Esimerkki fulcrum-palkkiosta löytyy norjalaisesta Skagen Kon-Tiki -osakerahastosta. Kon-Tikin normaali salkunhoitopalkkio on kaksi prosenttia vuodessa. Jos rahasto voittaa indeksinsä, Skagen saa kymmenen prosenttia lisätuotosta. Maksimissaan rahastoyhtiön palkkio voi nousta neljään prosenttiin keskimääräisestä pääomasta vuoden aikana.
Jos Kon-Tiki häviää vertailuindeksilleen, rahaston on maksettava kymmenen prosenttia alituotosta takaisin osuudenomistajille. Hallinnointipalkkio voi pudota yhteen prosenttiin asti, kun rahasto on jäänyt kymmenen prosenttia indeksilleen. Keskimäärin Kon-Tikin kokonaispalkkio on ollut 3,3 prosenttia rahastopääomasta.
Kahteen suuntaan toimivan palkkion haittapuolena on, että rahastoyhtiö voi joutua ahtaalle, kun rahastot eivät menesty. Tulovirta palkkioista ehtyy samaan aikaan kun varoja saattaa virrata ulos.
Toiseksi paras: Alhainen peruspalkkio ja sopiva indeksi
Jos rahastossa on yksisuuntainen palkkiorakenne, tulisi löytää palkkiorakenne, joka kannustaa salkunhoitajaa aidosti pitkän tähtäimen ylituoton hankkimiseen.
Kiinteän palkkion tulisi olla selvästi alhaisempi kuin se olisi ilman tuottopalkkiorakennetta. Pelkästä peruspalkkiosta pitää jäädä menestyksen nälkä, kuin amerikkalaisen tarjoilijan peruspalkasta, jonka päälle tulevat juomarahat.
Mutta jatkaaksemme vertaustamme: Entä jos ravintolaan ei tule asiakkaita, vaikka tarjoilija olisi kuinka innokas? Tähän ongelmaan törmäävät rahastot, joilla on käytössä high water mark -periaate eli ne eivät saa tuottopalkkiota, kun rahaston arvo on alle ennätyslukemiensa. Pörssin laskiessa tuottoa on vaikea saada vaikka salkunhoito olisi kuinka hyvää.
Sijoittajan tuleekin hyväksyä se, että peruspalkkion avulla rahastoyhtiö pääsee vaikeiden aikojen yli. Mutta jos rahastolla ei ole high water markia tai muuta rajoitusta, rahasto voi tienata tuottopalkkiota myös laskevilla markkinoilla ja peruspalkkio voi olla hyvinkin alhainen.
Rahaston menestykstä tulee verrata mielekkääseen mittariin. Paras vaihtoehto on indeksi, joka vastaa rahaston sijoituspolitiikkaa niin hyvin kuin mahdollista. Indeksin tuotto kertoo, mitä sijoittaja saisi sijoittamalla passiivisesti. Kun tämä taso ylittyy, on perusteita maksaa tuottosidonnainen palkkio. Oikeudenmukaisin vertailukohta on tuottoindeksi, joka sisältää osingot.
Hyvä lisä: High water mark
High water mark -periaate suojaa sijoittajia siltä, että rahasto perii tuottosidonnaista palkkiota, vaikka rahastosijoittajan on tappiolla. Otetaan esimerkiksi sijoittaja, joka tuli mukaan osakerahastoon vuoden 2007 alussa. Vuonna 2007 rahasto menestyi ja sijoittaja maksoi tuottopalkkiota. Vuonna 2008 omistuksen arvo kuitenkin putosi raskaasti, kunnes nousi taas 2009. Ilman high water markia rahasto saattoi periä tuottopalkkiota jatkuvasti, jos vain menestyi indeksiään paremmin. Sen sijaan high water markin ansiosta tuottosidonnaista palkkiota ei välttämättä maksettaisi vieläkään, koska pörssikurssit ovat alle vuoden 2007 alun tason.
Hyvä suomalainen käytäntö: ”Miinuslukko”
Joillakin suomalaisilla rahastoilla on asiakkaan näkökulmasta mielekäs rajoitus: tuottopalkkiota ei makseta, kun rahaston tuotto on ollut negatiivinen tietyn ajan. Rahaston kannalta sääntö on toki ikävä, sillä osakemarkkinoiden kyntäessä rahaston on hyvin vaikea tuottaa plussaa. Mutta rahastosijoittajasta sääntö tuntuu luontevalta. Kun sijoittaja tekee tappiota, ei hän halua siitä palkita salkunhoitajaa. Rajoitus on voimassa ainakin Sampo Rahastoyhtiön Arvo-rahastoissa Euro Value, Finland Value ja Nordic Value, OP:n Focuksessa sekä Nordean Suomi 130/30-rahastossa.
Varmuuden varalta: Maksimipalkkio
Jos rahastolla menee loistavasti, tuottopalkkiosumma voi kasvaa melkoiseksi. Jos rahasto on aidosti pärjännyt loistavasti, korkean tuottopalkkion maksaminen on perusteltua. Mutta saattaa myös olla niin, että rahaston indeksi vastaa huonosti rahaston sijoituspolitiikkaa, jatkuvasti tai hetkellisesti. Epänormaalin suurten tuottopalkkioiden estämiseksi joissain sijoitusrahastoissa on käytössä maksimipalkkio.
| Näillä tuottopalkkioilla on yläraja | ||
| Rahasto | Tuottopalkkio | Maksimi-% |
| Evli Corporate Bond | 20 % | 1,90 % |
| Seligson Pharos | 20 % | 3 % |
| Seligson Phoenix | 20 % | 3 % |
| Bon 75* | 15 % | 3 % |
| Seligson Russian Prosperity | 15 % | 3 % |
* Maksimi kokonaispalkkiolle; muilla rahastoilla maksimi kertoo suurimman mahdollisen tuottosidonnaisen palkkion rahastopääomaan nähden.
