Vanhan viisauden mukaan omistaja pitää parempaa huolta omaisuudesta kuin vuokralainen. Mutta päteekö sama totuus sijoitusrahastoihin? Se on mietityttänyt meitä Morningstarilla pitkään.
Kun salkunhoitaja sijoittaa rahastoon itse, se kertoo hänen sitoutumisestaan rahaston strategiaan. Salkunhoitaja toimii oletettavammin osuudenomistajien pitkän tähtäimen edun mukaisesti. Tuore tutkimuksemme vahvistaa käsitystä: kun salkunhoitajalla on omat rahat pelissä, hän sijoittaa paremmin kuin jos hänellä ei ole lainkaan sijoituksia rahastossaan. Tutkimus koskee laajasti hajauttavia yhdysvaltalaisia rahastoja.
Mitä numerot kertovat?
Olemme selvittäneet amerikkalaisten salkunhoitajien omistuksia vastuullaan olevissa rahastoissa vuodesta 2004. Vuonna 2005 Yhdysvaltain arvopaperiviranomainen alkoi vaatia, että salkunhoitajat kertovat omistuksensa seuraavalla tarkkuudella: ei omistuksia; $1–$10,000; $10,000–$50,000; $50,000–$100,000; $100,000–$500,000; $500,000–miljoona dollaria; yli miljoona dollaria.
Omistusdataa on ollut haastava tulkita. Vuonna 2008 kirjoitimme, että monet salkunhoitajat eivät olleet sijoittaneet lainkaan vastaamiinsa rahastoihin. Lisäksi selvisi, että Morningstarin analyytikoiden suosikeissa oli paljon enemmän sellaisia rahastoja, joiden managerit omistivat runsaasti omaa rahastoaan kuin analyytikoidemme heikkoina pitämissä rahastoissa.
Vuonna 2009 kerroimme, että kun salkunhoitaja omistaa rahastoa yli miljoonalla dollarilla, hänen viiden vuoden tuottonsa on todennäköisesti selvästi parempi kuin jos omistuksia ei olisi lainkaan.
Olemme nyt käyneet läpi viimeiset tiedot ja tarkastelleet riippuvuussuhteita omistuksen ja muiden muuttujien välillä. Tutkimuksessa ei ollut mukana sektorirahastoja tai muita heikosti hajautettuja rahastoja.
Kenellä on omat rahat pelissä?
Vuonna 2008 Yhdysvaltain osakerahastoista 46 prosentissa ja pitkän koron rahastoista 65 prosentissa salkunhoitaja ei ollut sijoittanut rahastoon lainkaan. Vuoden 2010 tulokset ovat samanlaiset: 45 ja 66 prosenttia. Jos kuitenkin mittaamme suhdetta rahastopääoman mukaan, tilanne näyttää hieman valoisammalta, kuten alla olevat diagrammit kertovat.
Salkunhoitajat, jotka eivät sijoita rahastoihinsa lainkaan, hoitavat vain 23 prosenttia pääomasta. Salkunhoitaja omistaa hoitamaansa rahastoa yli miljoonalla dollarilla vain 13 prosentissa osakerahastoista, mutta ne vastaavat 47 prosenttia Yhdysvaltain rahastopääomasta. Suurissa rahastoissa managereilla on siis useammin omat rahat pelissä. Sama ilmiö toistuu pitkän koron rahastoissa.
Omistus johtaa parempaan tuottoon
Selvitimme omistuksen ja menestyksen suhdetta ottamalla menestyksen mittariksi rahastojen suhteellisen menestyksen mitattuna tuottopersentiileillä sekä Morningstarin tähdillä. Teimme näin siksi, että puhtaiden tuottolukujen vertailu eri luokkien välillä on vaikeaa. Persentiili kuvaa mihin sadasosaan kukin rahasto kuuluu: esimerkiksi paras prosentti rahastoista kuuluu persentiiliin yksi.
Erot ovat selviä: Kun salkunhoitaja ei omista rahastoaan lainkaan, rahasto sijoittuu keskimäärin persentiiliin 50. Jos omistus ylittää miljoona dollaria, persentiili on todennäköisesti 38. Alla oleva kuvio kertoo samaa tarinaa Morningstarin viisiportaisen tähtiluokituksen kautta (1 tähden rahastoilla on heikoin tuoton ja riskin suhde, 5 tähden rahastoilla paras).
Erityisesti hajautettuja osakerahastoja koskeva kuvaava on vaikuttava, mutta myös pitkän koron rahastot seuraavat samaa trendiä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että korrelaatio ei tarkoita syy-seuraus-suhdetta. Voihan olla esimerkiksi, että salkunhoitaja sijoittaa mieluummin varojaan rahastoon, jolla on mennyt hyvin. Data ei valitettavasti riitä perinpohjaiseen tarkasteluun.
Omistus pitää pallilla
Morningstarin tutkimuksesta selviää myös, että suurempi omistus on yhteydessä pidempään työuraan rahaston managerina. Rahansa muualle laittaneet salkunhoitajat ovat istuneet keskimäärin 4,7 vuotta pallillaan, kun taas suuria sijoituksia rahastoonsa tehneet salkunhoitajat ovat olleet virassa 12,1 vuotta. Tämänkin huomion kausaalisuhteen todistaminen on vaikeaa.
Vertasimme lisäksi salkunhoitajan omistusta ja rahaston kuluja. Yhteydet muuttujien välillä eivät ole yhdensuuntaisia osake- ja korkorahastoilla. Osakerahastoista salkunhoitajat sijoittavat mieluummin halvempiin kuin kalliisiin rahastoihin, mutta erot ovat pieniä. Sen sijaan korkorahastoissa salkunhoitajien suuret omistukset näyttävät keskittyvän kalliisiin rahastoihin. Tämä ryhmä on tutkimuksessamme tosin vain 25 rahaston kokoinen, ja joukkoon sattuu muutama hyvin kallis rahasto.
Kailin Liu osallistui tutkimuksen tekemiseen. Artikkelin on toimittanut ja kääntänyt Matias Möttölä, Morningstar-fi-sivuston päätoimittaja.
