Pörssinoteerattuihin sijoitusrahastoihin (etf) sijoittamista mainostetaan vaivattomana ja halpana. Markkinointi saattaa kuitenkin tuudittaa turhaan välinpitämättömyyteen.
Toki etf-rahastojen hallinnointikulut ovat pienemmät kuin monilla tavallisilla sijoitusrahastoilla. Se ei kuitenkaan tarkoita, että niihin voisi ”roiskaista” rahojaan sen huolettomammin kuin muihinkaan sijoituskohteisiin. Etf-sijoittajan on yhtä lailla ymmärrettävä, mihin rahansa laittaa, ja sen vuoksi hänen on tutustuttava indekseihin – jopa muita sijoittajia syvällisemmin.
Miksi indeksit ovat niin tärkeitä etf- ja indeksirahastojen sijoittajalle? Pörssinoteeratut rahastot (mm. etf:t) ovat passiivisia sijoituskohteita kuten indeksirahastotkin. Ne valitsevat jonkin indeksin, jonka kehitystä ne seuraavat orjallisesti. Salkunhoitajalla ei ole mahdollisuutta tuottaa indeksistä poikkeavaa lisäarvoa. Jos indeksi tuottaa huonosti, niin myös rahastokin.
Mistä tietoa?
Indeksiä koskevat tiedot selviävät indeksitoimittajan kotisivulta. Toinen lähde on etf-rahaston oma kotisivu. Montako eri yhtiötä indeksissä on mukana? Ovatko jotkin toimialat tai maat mukana erityisen isolla painolla? Minkä kokoisia yhtiöitä mukana on?
Käsityksen etf-rahaston ja siten indeksin painoista saa myös Morningstarin Style box –työkalulla. Morningstarin etf-sivuilla voi tarkastella kunkin indeksirahaston painotusta salkussa olevien yhtiöiden koon sekä arvo- ja kasvupainotuksen mukaan, kun kyseessä on osakkeisiin sijoittava etf.
Kolmen tyyppisiä indeksejä
Mutta mikä indeksi tarkkaan ottaen on? Se on yritys kuvata markkinan kehitystä yhdellä numerolla. Indeksejä lasketaan monella tavalla. Tässä muutamia yleisimpiä:
Markkina-arvoihin perustuvat indeksit: Suurin osa indekseistä perustuu pörssiyhtiöiden markkina-arvoon (market value). Markkina-arvoltaan suurin yhtiö saa korkeimman painon. Osa näistä indekseistä huomioi vain sen osan pörssin markkina-arvosta, joka on aidosti sijoittajien ostettavissa (float-adjusted). Esimerkiksi OMX:n Helsingin pörssi-indeksi ja Standard&Poor’sin 500 perustuvat pörssin markkina-arvoon.
”Capped” tai ”Cap” kertoo, että yhden osakkeen paino on rajattu, usein kymmeneen prosenttiin.
Hintaperusteinen indeksi: Yhdysvaltain tunnetuin pörssi-indeksi Dow Jones Industrial Average (DJIA) kuvaa indeksiin kuuluvien 30 yhtiön osakkeiden hinnan kehitystä. Mitä kalliimpi yksi osake on, sitä suurempi paino sillä on Dow Jonesissa.
Tasapainoinen indeksi: Näissä indekseissä jokaisella yhtiöllä on yhtä suuri paino. Perusteena on, että piensijoittajaa ei välttämättä kiinnosta satsata moninkertaista summaa pörssin suurimpiin yhtiöihin verrattuna pieniin yhtiöihin. Esimerkiksi Rydex S&P Equal Weight ETF -rahasto antaa saman painon kaikille S&P500:n yhtiöille. Rydexin johtaja Tony Davidow selostaa metodologiaa tässä videossa. Koska painot muuttuvat osakekurssien liikkuessa, näiden equally weighted -indeksien painot tasataan määrätyin väliajoin. Indeksistä "myydään" kalliita osakkeita ja sinne ostetaan "halpoja".
Muita erottavia tekijöitä
Indeksit eroavat myös siinä, onko niissä otettu mukaan osingot (total return, TR, tai total return net, TRN) vai vain osakkeiden hintakehitys (price return, PR). Koska rahasto saa aina osinkoja, seuratessaan hintaindeksiä etf-rahasto tekee jatkuvasti ”ylituottoa”. Etf-rahastot seuraavatkin yleensä tuottoindeksejä. ”Net” kertoo indeksin tai etf:n nimessä yleensä, että rahaston oletetaan sijoittavan osingot uudelleen markkinoille verojen jälkeen. MSCI-yhtiö kertoo kotisivuillaan laskevansa verot Luxemburgiin sijoittaneen ulkomaalaisen tapausta ajatellen.
Silläkin voi olla merkitystä, miten usein ja millä perusteilla indeksiin otetaan uusia jäseniä. Tämä artikkelimme kertoo, millaisia ikäviä seurauksia indeksirahaston omistajalle voi koitua, kun indeksin jäseniä vaihdetaan.
Esimerkki euroalueen indekseistä
Selvitystyö indeksien eroista kannattaa, jo aivan tutuistakin indekseistä. Otetaan kolme "Euroopan" osakemarkkinoita kuvaavaa indeksiä: Euro Stoxx 50 ja Stoxx Europe 600 ja Euro Stoxx. Ensimmäinen sijoittaa euroalueen 50 suurimpaan yhtiöön. Suurimman osakkeen, ranskalaisen Totalin, paino on noin 5,6 prosenttia. Stoxx Europe 600 sen sijaan sijoittaa kaikkiin Länsi-Euroopan maihin, ja niin sen suurin omistus on sveitsiläinen Nestle, kun taas Totalissa on vain 1,6 prosenttia rahaston varoista. Kolmas indekseistä, Euro Stoxx, sijoittaa 600 suurimpaan euroalueen osakkeeseen.
Kun kaikki sijoittavat Eurooppaan, erot eivät ole valtavia. Korrelaatiot indeksien välillä ovat välillä 0,96 ja 0,99 eli lähellä täydellistä riippuvuussuhdetta. Mutta tuotossa näkyy kuitenkin selvä ero: Yhden vuoden tuotto on ollut koko Eurooppaan sijoittavalla indeksillä (Stoxx Europe 600) 13,8 prosenttia, mutta euroalueen indekseillä vain 2,2 ja 6,0 prosenttia (17.1.2011). Lisäksi riski on ollut pienempi indeksissä, joka sijoittaa myös euroalueen ulkopuoliseen Eurooppaan.
Indeksien välillä on kaiken lisäksi selvä ero siinä, minkä kokoisia osakkeita salkussa on. Euro Stoxx 50:n salkku on kiiinni pääasiassa jättikokoisissa yhtiöissä. 600 osakkeen indekseissä on mukana jo keskikokoisiakin yhtiöitä. Alla olevassa kuvassa rinkulan sisään mahtuu suurin osa kunkin rahaston omistuksista. Tummat pisteet kuvaavat salkun painotettua keskipistettä.
Lähde: Morningstar Direct
Onko velkaantunein paras sijoitus?
Korkoihin etf-rahastojen kautta sijoittavan kannattaa miettiä indeksien sisältöä ehkä vielä osakesijoittajaakin enemmän. Jos yhtiön markkina-arvo on pörssissä yksi suurimmista, yhtiö saa suuren roolin markkina-arvopohjaisessa indeksissä. Se on loogista, onhan osake sijoittajien mielestä hyvä sijoituskohde. Mutta korkoindeksissä painot menevät toisin perustein: suurimman painon korkoindeksissä saa se liikkeellelaskija, jonka papereita on markkinoilla eniten – siis velkaantunein maa tai yritys. Onko se samalla myös paras sijoituskohde?
Morningstarin Yhdysvaltain vuoden 2010 parhaaksi korkosalkunhoitajaksi valittu Templetonin Michael Hasenstab uskoo, että korkosijoittajan kannattaa poiketa indeksistä radikaalisti juuri näistä syistä. Templetonin salkunhoitajat saattavat jopa ottaa indeksiin kuulumattomia korkosijoituksia mukaan, jos näkevät niissä parempia mahdollisuuksia.
