Rahoitustutkijat Antti Petäjistö ja Martijn Cremers loivat vuonna 2006 käsitteen "active share", aktiivisuusosuus. Se mittaa, miten paljon rahaston salkku poikkeaa vertailuindeksistä. Mitä vähemmän päällekkäisyyksiä rahastolla ja indeksillä on, sitä korkeampi on aktiiviosuus. Kun aktiiviosuus ylittää 90 prosenttia, on kyse hyvin aktiivisesta rahastosta. Ja nämä rahastot menestyvät tutkijoiden mukaan keskimäärin paremmin kuin muut.
Tutkimus myös osoitti, että suuri osa rahastoista vain seurailee indeksiään vaikka väittää tekevänsä muuta. Nämä ”kaappi-indeksoijat” ovat Petäjistön tekemän päivityksen mukaan pärjänneet yhtä hyvin kuin indeksinsä, mutta ennen kuluja. Kun kulut lasketaan mukaan, kaappi-indeksoijien tulos on jäänyt vertailuindeksistään.
Petäjistö on päivittänyt Yhdysvalloista kerättyä dataa hiljattain. Tuloksena on, että hyvin aktiiviset rahastot ylittävät indeksinsä keskimäärin 1,26 prosentilla vuosittain kulujen jälkeen.
Martijn Cremers on puolestaan päivittänyt tutkimusta kansainvälisellä aineistolla. Se todistaa, että erityisesti globaalisti sijoittavien rahastojen joukossa ero aktiivisten ja indeksiään seuraavien rahastojen välillä on merkittävä.
Cremers osallistui Morningstarin institutionaalisten sijoittajien konferenssiin Wienissä maaliskuussa, ja antoi haastattelun Morningstar.fi-sivustolle.
Möttölä: Mikä on aktiivinen rahasto ja miksi sellainen rahasto voisi olla sijoittajalle parempi?
Cremers: Rahaston aktiivisuutta voi ajatella monella tavalla. Tuottoa tarkkailemalla voi selvittää tracking errorin, joka kuvaa tuoton ja markkinoiden välistä tuottoeroa. Ja sitten on meidän mittarimme ”active share”, aktiivisuusosuus, joka perustuu rahaston omistuksiin. Meidän datamme perusteella vain active share ennustaa rahaston tulevia ylituottoja. (Jos rahaston omistukset poikkeavat merkittävästi vertailuindeksistä, rahaston odotettu ylituotto on indeksiä korkeampi.)
Eikö ole kuitenkin myös huonoja rahastoja, jotka ovat hyvin aktiivisia?
Totta kai. Active share kertoo vain, miten paljon rahaston salkku poikkeaa indeksin koostumuksesta. Kannattaa muistaa, että me katsomme tutkimuksissamme satoja rahastoja. Sen perusteella voimme sanoa, että keskimäärin korkean aktiiviosuuden rahasto tuottaa paremmin kuin vertailuindeksinsä. Toki joukossa on hyvin aktiivisia rahastoja, jotka eivät ylitä indeksinsä tuottoa. Täytyy siis tarkastella muutakin muin meidän mittariamme.
Markkinoilla on paljon ”kaappi-indeksoijia”, joiden omistukset ovat hyvin samankaltaiset indeksin kanssa. Minun neuvoni on välttää rahastoja, joiden omistukset ovat indeksin kaltaiset mutta palkkiot aktiivisten rahastojen tasolla.
Korkeaan aktiiviosuuteen ei tarvitse taitoa. Täytyy vain ostaa erilainen salkku kuin indeksillä, ja täytyy olla uskoa valintoihin sekä rohkea. Jos markkinat ovat hyvin kilpaillut, salkunhoitaja tuskin selviää kovin kauan, jos hänellä on vain rohkeutta muttei taitoa. Tutkimuksemme perusteella aktiiviosuus ennustaa menestystä vieläkin paremmin, jos yhtenä valintakriteerinä on salkunhoitajan hyvä aiempi menestys.
Lisäksi tulee huomata, että osakemarkkinat ovat hyvin volatiilit. Hyväkin salkunhoitaja voi olla vertailuindeksiään heikompi pitkän aikaa.
Tutkimuksenne yksi tulos on, että kotimaiset omaan pörssiinsä sijoittavat rahastot ovat verraten usein kaappi-indeksoijia.
Suurena syynä tähän ilmiöön on, että maaindeksit ovat yleensä hyvin keskittyneitä ja salkunhoitajilla on monenlaisia rajoitteita. Niinpä heidän salkkuaa ohjaavat muutamat osakkeet, ja on vaikea valita toisenlaisia osakkeita kuin muut. Myös kilpailun aste ratkaisee. Kun aktiivisia salkunhoitajia on vähän, aktiiviset salkunhoitajat pärjäävät paremmin.
Tutkimuksenne mukaan kuitenkin ulkomailla päämajaansa pitävät rahastot, jotka sijoittavat toiseen maahan, pärjäävät tuon toisen maan rahastoja paremmin. Miten se on selitettävissä?
Kyllä, se on yllättävä löytö. Vertasimme siis rahastoja jotka ovat rekisteröityjä samaan maahan kuin mihin ne sijoittajat (esim. suomalainen rahasto joka sijoittaa Helsingin pörssiin), sekä niitä, jotka ovat rekisteröityneitä toiseen maahan kuin se, jonka osakkeisiin ne sijoittavat. Luulisi, että kotimaisilla rahastoilla olisi informaation suhteen etulyöntiasema. Mutta onkin niin, että ulkomaiset rahastot ovat aktiivisempia osakevalinnoissaan. Se osoittaa, että indeksi ei oikeasti sido.
Kun markkinalla on paljon ulkomailla rekisteröityjä rahastoja, rahastot ovat ylipäänsä aktiivisempia. Mutta kääntöpuolena on, että aktiivisten salkunhoitajien on tällaisessa ympäristössä vaikeampi lyödä indeksiään.
