Yritysjohtajat ovat kehittäneet itselleen jargonin, jossa "kehitetään", "pyritään", "tavoitellaan" ja muilla tavoilla suunnataan kohti "kiinnostavia mahdollisuuksia". Kuulijalla ei ole lopulta varmuutta siitä, tietääkö johtaja itsekään, mitä tulevaisuudelta odottaa. Epämääräisyyksistä täyttyvä puhe on niin yleistä, etenkin Yhdysvalloissa, että sen voi luulla tulleen osaksi johtajien ammattitaitoa. Niin ei kuitenkaan ole, onneksi.
New Yorkin yliopiston professori Baruch Lev tutki opiskelijoidensa kanssa, millaiset sijoittajapuhelut toimivat parhaiten. Sijoittaja- tai analyytikkopuhelu käydään tulospäivänä varsinaisen tiedotustilaisuuden jälkeen. Ne ovat yritykseltä suuri resurssisatsaus, sillä tunnin kahden mittaiseen telekonferenssiin osallistuvat yleensä sekä toimitusjohtaja että rahoitusjohtaja.
Ryhmä tutki vuosina 2001-2007 käytyjä sijoittajapuheluita tilanteessa, jossa tulos oli osoittautunut pettymykseksi. Tutkimustulokset kertovat, että yritysjohtajan ei kannata vältellä sanomasta mitään tarttuvaa, jos hän haluaa sijoituspuhelun antavan osakkeelle positiivisen vaikutuksen - lisää kauppaa tai jopa korkeamman osakekurssin. Tuloksia esitellään Harvard Business Review -lehdessä (Marraskuu 2011).
Hyvä sijoittajapuhelu kerää paljon yleisöä (analyytikoita, sijoittajia, toimittajia). Ei kannata olla epäkiinnostava vaan päinvastoin. Muita kiinnostavampi johtaja saa yleisöä neljännes toisen jälkeen.
Hyvä johtaja keskittyy antamaan kiinnostavaa tietoa. Tehokkaassa puhelussa ei käytetä liikaa aikaa esimerkiksi yleisen taloustilanteen analysointiin vaan yrityksen näkymiin. Mitä enemmän numeroita, sen parempi. Myös mitä enemmän kieltäviä sanoja, sen parempi.
Totuutta ei pidä väistellä. Siinä on keskeinen opetus. Kun asiat menevät huonosti, johtaja joka puhuu tilanteesta avoimesti ja yksityiskohtaisesti saa sijoittajien kunnioituksen. Häneen uskotaan.
Levin tutkijaryhmä on suunnannut ohjeensa yritysjohtajille. Sijoittajien onneksi heidän neuvonsa ovat yhteneväiset myös sijoittajien edun kanssa.
