Sijoittajat ovat siirtäneet katseensa vaikeuksien kanssa painivista Yhdysvalloista ja Euroopasta. Yksi pääomaa kiinnostanut kohde on Kiina, ja erityisesti sen valtiolliset monopoliyhtiöt. Eikä ihme: valtionyhtiöiden voitot kasvoivat vuonna 2010 peräti 38 prosenttia, ja ahoitus-, raaka-aine- sekä kuljetusalalla niiden voitot enemmän kuin tuplaantuivat. Valtionyhtiöiden osuus Kiinan kansantuotteesta ylittääkin jo 30 prosenttia.
Sijoitus valtionyhtiöihin on Kiinassa tuonut muuta markkinaa alempaa, mutta tasaisempaa tuottoa. Uskomme Morningstarilla kuitenkin, että edessä on muutos. Kiinan johto vaihtunee 2012, ja samalla valtionyhtiöitä odottavat uudistukset, jotka uhkaavat vakavasti niiden kannattavuutta ja pääoman tuottoa.
Kasvu edellyttää uudistuksia
Kiinassa ollaan tietoisia siitä, että pääoman tehoton kohdentuminen uhkaa maan tulevaa kasvua. Viimeiset viisi vuotta ovat olleet tässä suhteessa takapakkia. Poliittinen johto on nostanut valitsemiaan valtionyhtiöitä erityisasemaan ja pyrkinyt tekemään niistä alansa johtavia yrityksiä. Valtionyhtiöistä on samalla tullut lujasti etujaan ajava ryhmä, jonka menetys on pois yksityisiltä kiinalaisilta sekä ulkomaisilta yrityksiltä.
Kiinassa yli 80 prosenttia pääomasta liikkuu valtion omistamien pankkien kautta, koska osake- ja korkomarkkinat ovat kehittymättömät. Pankkien on vaikeaa saada luotettavaa tietoa pienten ja keskisuurten yhtiöiden luottohistoriasta ja liiketoimintariskeistä. Siksi paljon halpaa talletusrahaa taseeseensa keränneet pankit laivaavat mieluiten suurille valtionyhtiöille. Valtionyhtiöt maksoivat 1,6% reaalikorkoa 2001–2008, kun yritykset keskimäärin maksoivat 4,68% korkoa, kertoo Unirule Institute of Economicsin –tutkimuslaitoksen selvitys. Valtionyhtiöt maksavat myös muita vähemmän veroja ja saavat maata kilpailijoita halvemmalla.
Valtionyhtiöt ovat käyttäneet halvalla saamaansa pääoma tuhlailevasti. Valtio on edellyttänyt niiltä osinkoa vasta vuodesta 2007. Vaikka valtaosa pörssilistatuista valtionyrityksisä maksaakin osinkoa emoyhtiöilleen (yleensä holding-yhtiö), nämä osingot eivät mene valtionyhtiöitä valvovalle elimelle (SASAC), eikä niitä voi siten laskea valtion tuloksi.
Näistä syistä johtuen valtionyhtiöt kasvattavat edelleen tuotantoaan. Se synnyttää ylikapasiteettia ja pitää yllä Kiinan talouden kohtuutonta riippuvuutta investoinneista, joiden hyötysuhde on heikko: Vuosien 1981 ja 1999 välillä 0,5 renminbin sijoitus synnytti yhden renminbin bkt:n kasvua. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on tarvittu 1,7 renminbin investoinnit saman kasvun synnyttämiseen. Ei ihme, että valtionyhtiöiden pääoman tuotto on ollut tänä aikana 8,6% verrattuna yksityisen sektorin 12,9 prosenttiin.
Merkkejä edistyksestä
Valtavirtamediassa valtionyhtiöihin suhtaudutaan ennenkuulumattomalla halveksunnalla. Taustalla ovat lukuisat skandaalit ja epäonnistumiset: Sinopec-energiayhtiön johtajat jäivät kiinni yhtiön varojen tuhlailusta kalliisiin alkoholijuomiin. Valtion rautatieyhtiö CRCCv on tehnyt ennätystappioita ulkomaisista liiketoimissaan ja tuottaa heikosti siihen nähden, miten paljon tukiaisia, halpaa lainaa ja etuja yhtiö on saanut. Kotimaiset ja ulkomaiset yritykset painostavat valtionfirmoja uudistumaan, mutta ilman sanottavia tuloksia. Valtiojohdon pyrkimykset ovat olleet tähän mennessä lähinnä silmänlumetta.
Poliittinen johto kuitenkin tunnustaa valtionyhtiöihin liittyvät ongelmat. Se on välttämätön edellytys muutokselle, jonka seurauksena yksityisen kulutuksen merkitys voisik kasvaa ja Kiinan talouden riippuvuus investoinneista vähentyä. Tänä vuonna on tapahtunut hieman edistystä, kun raaka-aineita koskevaa verotusta on uudistettu. Verotus ottaa nyt paremmin huomioon resurssien todelliset kustannukset kuten niistä aiheutuvat ympäristöhaitat ja terveyskulut. Valtionyhtiöiden pitää lisäksi nyt maksaa voitoistaan 45% veroa – melkoinen nousu aiemmalta 5–10% tasolta. Lisäksi valtionyhtiöiden osinkojen voi odottaa merkittävästi nousevan suhteessa voittoihin. Se lisäisi pääoman käytön tehokkuutta ja auttaisi alentamaan palkkaveroja. Uusien tulojen avulla olisi mahdollista vahvistaa Kiinan riittämättömästi rahoitettua sosiaaliturvajärjestelmää, mikä taas voisi saada kiinalaiset säästämään hieman vähemmän – säästämisaste on hyvin korkea.
Kiinan kommunistipuolueen johdon odotetaan vaihtuvan vuonna 2012. Odotamme uuden johdon uudistavan valtionyhtiöitä nykyistä johtoa totisemmin ja vauhdikkaammin. Muutos siirtäisi suurempi osan rahoituksesta tuottaville yksityisille yrityksille. Tuet putoaisivat ja suurten valtionyhtiöiden erikoisedut heikkenisivät. Seurauksena olisi talouden tuottavuuden merkittävä kasvu, mikä parantaisi Kiinan kasvuvauhtia.
Ketkä hyötyvät uudistuksista?
Ennustamme kolmen yritysjoukon hyötyvän keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä pääoman käytön tehostumisesta.
* Infrastruktuuri-investointeihin ja kapasiteetin kasvattamiseen menee jatkossa vähemmän voimavaroja, vaikka kkaupungistuminen pysyykin talouskasvua ylläpitävänä voimana. Se tietää vaikeuksia raaka-aineiden, erityisesti alumiinin ja sinkin, sekä rakennusmateriaalien (teräs, lasi ja sementti) tuottajille. Sen sijaan Shenghua Coalin ja Baosteelin odotamme hyötyvän alan valtionyhtiöiden heikentymisestä.
* Keskikokoiset ja pienet pankit (Merchants ja Mingsheng Bank), joilla on merkittävästi pieniä ja keskikokoisia yhtiöitä asiakkainaan ja hyvät pankkipalvelut, hyötynevät korkomarkkinoiden vapauttamisesta.
* Kiinan kotitaloudet hyötyvät säästöilleen saamasta paremmasta tuotosta. Uskomme, että tämä saa erityisesti alempaan keskiluokkaan kuuluvat nuoret kuluttamaan tuntuvasti enemmän. Myös ylemmän keskiluokan voi odottaa pistävän nykyistä enemmän rahaa luksukseen, vapaa-aikaan ja henkilökohtaisiin palveluihin. Näiden kolmen alan voi odottaa kasvavan Kiinan taloutta nopeammin.
Kirjoitus on osa Morningstarin globaalia osakkeiden teemaviikkoa.
