Meistä jokainen saa silloin tällöin kutsun pankkiin tai varainhoitoliikkeeseen. Puhutaan tileistä, lainoista ja vakuutuksista. Moni tulee ulos epätietoisena siitä, mitä kannattaisi tehdä. Ollaanko minua huijaamassa? Millaista tuottoa tästä voisi saada? Saatanko hävitä rahani?
Niin aloittelijan kuin sijoittamista jo pidempään harrastaneen on tärkeää nähdä metsä puilta – katsoa kokonaisuutta. Vaikka sijoitusneuvojat käyvätkin läpi elämäntilannettamme ja varallisuuttamme, usein neuvottelu päättyy myyntiehdotukseen. Kannattaa ostaa rahastoa X, osaketta T, etf:ää Y.
Sijoituskohteiden valitseminen on tärkeä päätös, mutta siitä ei kannata aloittaa. Sijoituskohteet kuten Nokian osake tai Venäjä-rahasto ovat kuin rakennuspalikoita talossa. Ei kannata pohtia vessan kaakelien sävyä ennen kuin tietää montako kerrosta taloon rakentaa.
Kokonaisuus merkitsee sijoittamisessa ennen kaikkea riskitason määrittämistä, ja siihen vaikuttaa olennaiseti allokaatio eli jakauma osake-, korko- ja muiden sijoitusten välillä.
Mutta aloitetaan vielä alusta:
Tärkein päätös
on säästämisen aloittaminen. Mitä kauemmin varat ehtivät olla sijoitettuna, sitä korkeampaa tuotto niille voi tavoitella koska pitkällä ajalla koska salkku ehtii toipua paremmin mahdollisista tappioista. Lisäksi varat kasvavat korkoa korolle.
Ei pidä myöskään vähätellä ajan tuomaa oppia. Miltä tuntuu, kun häviää rahaa? Millaisia tappioita olen valmis kestämään? Miten reagoin voittoihin ja tappioihin? Näihin kysymyksiin ei useinkaan osaa vastata ennen kuin on kokeillut sijoittamista. Aloittaa voi ensin pienillä summilla. Kun itsetuntemus paranee, voi kasvattaa panoksia.
Toiseksi tärkein päätös
on löytää salkulle oikea allokaatio eli jakauma omaisuusluokkien välillä: kuinka paljon osakesijoituksia, kuinka paljon korkosijoituksia? Osake- ja korkosijoitukset voivat olla mm. suoria omistuksia osakkeissa tai korkopapereissa, sijoitusrahastoja, etf-rahastoja, warranteja tai sertifikaatteja. Osakkeiden osuus on ratkaiseva salkun heilahtelun kannalta.
Allokaatiot voi jaotella karkeasti seuraavasti:
-Korkea riski: 65–100% osaketyylisissä tai muissa riskipitoisissa sijoituksissa, loput koroissa tai vastaavissa
-Maltillinen: 35–65% osakesijoituksisssa
-Varovainen: alle 35% osakesijoituksisssa
Jos omistaa jo arvopapereita kuten osakkeita tai rahastoja, oman allokaation saa selville syöttämällä sijoitukset Morningstarin sallkutyökaluun. Aloitteleva sijoittaja taas voi hahmottaa Salkku-palvelun testisalkkujen avulla, miten eri salkut ovat kehittyneet ja millaista niiden kurssien heilunta on ollut.
Laskuihin tulisi ottaa koko finanssivarallisuus ja mahdollinen muu sijoitusvarallisuus, mutta usein on mielekästä jättää oma asunto pois laskuista; harva lähtee myymään sitä jos allokaatio niin vaatii.
Allokaation tulee vastata 1) tuottotavoitteita ja 2) kykyä ja halua ottaa riskiä.
Tuottotavoite: Onko säästämiselle tuottotavoitetta? Jos on – esimerkiksi mökkihankinnan 50% rahoittaminen viiden vuoden kuluttua – salkku pitää rakentaa niin, että se mahdollistaa tavoitteen saavuttamisen riittävällä todennäköisyydellä. Morningstarin Allokaattori-työkalulla voi testata millaisella salkulla voi odottaa saavuttavan tavoitteensa milläkin todennäköisyydellä.*
Usein sijoituksille ei ole tiettyä tuottotavoitetta. Tarkoituksena on vain kasvattaa pottia . Vähimmäistavoitteeksi pitkän tähtäimen sijoituksille tulisi ottaa inflaation voittaminen, mutta mikäli aikaa on paljon, tuottotavoite voi olla selvästi korkeampi.
Halu ottaa riskiä: Tätä arvioidaan useimmiten haastatteluiden ja kysymyslomakkeiden avulla. Miten luja halu sinulla on voittaa rahaa? Miten suhtaudut tappioihin? Ääripäissä ovat ne, joille tappioilla ei ole merkitystä: vaikka koko sijoituksen voi hävitä jos vastapainoksi voi saada satumaista tuottoa. Toisessa ääripäässä ovat ne, jotka eivät siedä tappioita lainkaan.
Suurin osa meistä asettuu tälle välille. Omia taipumuksia voi miettiä pohtimalla esimerkiksi, mikä on suurin tappio, jonka on valmis sietämään yhdessä vuodessa: 5%? 15%? 50%? Jos ei kestä edes viiden prosentin vuositappiota, osaketyyppisissä sijoituksissa tulee olla vain nokare varoista. 15% vuositappiorajalla osakkeiden osuutta voi hilata jo yli puoleen salkusta, mutta silloinkin äärimmäisen huono osakevuosi (kuten 2008) tekee salkkuun toivottua suuremman loven.
Kyky ottaa riskiä: Monen ihmisen halu kantaa riskiä poikkeaa kyvystä kantaa riskiä. Hyvin varakas ihminen ei tarvitse kuin osan säästöistään hyvän elintason säilyttämiseen ja voisi halutessaan sijoittaa hyvinkin korkealla riskillä. Hän ei kenties kuitenkaan halua ottaa mitään riskejä. Silloin täytyy löytää kompromissi halun ja kyvyn välillä.
Jos säästöillä on tarkoitus rahoittaa muutaman vuoden kuluttua alkavia eläkepäiviä tai hoitokotimaksuja, riskin tulee olla maltillinen, jotta salkussa on varmasti riittävästi varoja kun niille tulee tarvetta. Salkussa tulisi olla myös pahan päivän varalle kolmen kuukauden palkkaa vastaava summa työttömyyden tai yllättävän sairastumisen varalta.
Yllä olevat tekijät ovat olennaisia allokaatiopäätöksen kannalta, mutta siihen vaikuttavat myös muut asiat kuten verotus tai henkilökohtaiset tekijät, esimerkiksi odotettavissa oleva perintö.
Kun oma allokaatio on hahmottunut, se kannattaa kirjata ylös ja sitä kannattaa seurata. Salkkua on mielekästä tasapainottaa ajoittain niin, että osakepaino ei muutu valtavasti siitä mitä alun perin on tavoiteltu. Iän myötä osakepainoa voi laskea mikäli varoja on tarkoitus käyttää eläkeaikana jolloin ei enää pysty säästämällä korvaamaan mahdollisia tappioita.
Sitten valitsemaan sijoituskohteita
Morningstar työkalujen ja analyytikkoraporttien avulla voit verrata niin rahastoja, etf:iä kuin osakkeita ja seurata niiden kehitystä. Analyytikkoraportit kertovat, millaisessa roolissa salkkua rahastot parhaiten toimivat. Nämä artikkelit esittelevät analyytikkoraporttejamme rahastojen ja etf:ien osalta.
Allokaattori-työkalussa on seuraavat oletustuotot: Lyhyt korko n. 4%, pitkä korko n. 6%, osakkeet 9,6%.
Lisää aiheesta:
