Suomeen on pesiytynyt ilkeä tauti. Sitä esiintyy myös muualla maailmassa, ja siitä näyttää olevan vaikea päästä eroon. Tautia voisi kutsua makropölinäksi.
Tarkoitan sijoitusrahaston salkunhoitajien taipumusta kertoa katsauksissaan sen minkä jo tiedämme. He keskittyvät kuukausiraporteissan tapahtumiin makrotaloudessa ja markkinoilla yleensä. Tähän tapaan: "Poliittinen ja taloudellinen turbulenssi lisääntyivät…" "Kreikassa järjestetään uudet eduskuntavaalit..." "Ranskan presidenttivaalit voitti Francois Hollande…" Nämä ovat katkelmia satunnaisesta raportista, mutta sama kava toistuu monissa rahastoraporteissa. Raportin lopussa kenties todetaan lyhyesti, voittiko vai hävisikö rahasto indeksilleen, mutta ei paljon muuta.
Makrotalouden ja markkinoiden tapahtumat ovat toki tärkeää taustatietoa. Ne selittävät, miksi osakekurssit tai korkopaperien hinnat yleensä ovat liikkuneet niin kuin ovat katsauskauden aikana. Mutta silloin kun kysymyksessä on aktiivinen rahasto, on olennaista tietää, miten rahastolla on mennyt suhteessa markkinoihin, ja mikä selittää eroja. Millaista näkemystä salkunhoitaja on seurannut? Mitä siitä on seurannut? Onko salkunhoitaja mielestään ollut oikeilla jäljillä? Miten tästä eteenpäin?
Mistä yli- ja alituotto?
Vähintään raportista tulisi selvitä, mitkä salkunhoitajan tekemät painotukset ovat synnyttäneet ylituottoa ja mitkä taas vetäneet tuottoa alaspäin suhteessa indeksiin. Jos osaketta on salkussa enemmän kuin indeksissä ja osake on tuottanut markkinoita enemmän, se synnyttää ylituottoa. Sen sijaan alipaino markkinoita paremmin tuottaneessa osakkeessa johtaa alituottoon. Tällaista ns attribuutioanalyysiä näkee raporteissa joskus, mutta usein hyvin ylimalkaisena: ”Sijoitukset informaatioteknologiassa toivat ylituottoa.”
Asiakkaiden etuna olisi kuulla enemmän, tarkemmin ja perustellummin – jos ei kuukausittain niin neljännes-, puolivuosittain tai vähintään vuoden välein.
Hyvä katsaus on riittävän laaja, avoin ja rehellinen. Se antaa sijoittajalle kuvan sijoitusprosessista ja miten prosessi on johtanut päätöksiin painottaa joitakin osakkeita, sektoreita tai tyylejä. Kenties rahasto on poikennut taipumuksestaan suosia arvo-osakkeita, koska markkinoilla on ollut kasvua tarjolla niin halvalla. Sellaisen muutoksen sijoittaja varmasti haluaisi tietää!
Sijoittajalle valaisevia ovat esimerkit onnistuneista yksittäisistä sijoituksista ja perusteluista. Hyvästä kirjeestä selviää myös, miten salkunhoitaja ja rahasto eroavat kilpailijoista; kopioimalla ei markkinoita voi voittaa, eikä sellaiseen rahastoon kannata rahojaan tuhlata.
Aktiivisessa salkunhoidossa asiat menevät välillä pieleen. Kun päätökset on perusteltu sijoittajalle hyvin, hänen on myös helpompi hyväksyä epäonnistumiset.
Mitä salkunhoitaja sanoo Nokiasta?
Tällä hetkellä Suomi-rahastojen sijoittajille erityisesti kysymys Nokiasta on tärkeä. Espoolaisyhtiö ei ole tärkeä vain uutisarvonsa vuoksi, vaan koska sen kurssi heittelee niin voimakkaasti ja markkinoista poikkeavasti, minkä vuoksi Nokia heiluttaa tuntuvasti Suomi-rahastojen kursseja. Monet Suomi-rahastot ovat myös muuttaneet, rajustikin, Nokian painoja kuukaudesta toiseen. Sijoittajat haluaisivat varmasti kuulla, miksi salkunhoitaja on myynyt tai ostanut Nokiaa ja mikä on hänen näkemyksensä osakkeesta. Tuleeko Elopille tupla vai kuitti?
