”Kukaan ei pese vuokra-autoa”, tapaa Morningstarin tutkimusta johtava Don Phillips muistuttaa esityksissään. Hän on seurannut rahastoalan kasvua aitiopaikalta vuodesta 1986 yhtenä Morningstarin ensimmäisistä työntekijöistä.
Lausahduksellaan vuokra-autosta Don Phillips viittaa siihen, että omasta autosta pitää eri tavalla huolta kuin vuokratusta. Morningstarin Yhdysvalloissa tekemät selvitykset todistavat saman pätevän rahastoille: mitä enemmän salkunhoitajalla on hoitamassaan rahastossaan säästöjä, sitä paremmin rahasto on tilastollisesti pärjännyt. (Aiempi artikkelimme kertoo tuloksista vuodelta 2011.) Omistaja-managerit pysyvät myös rahastoissaan pidempään, mikä usein tukee hyviä tuloksia.
Don on kuullut kaikki mahdolliset selitykset sille, miksi salkunhoitajat eivät omista hoitamiaan rahastoja. On ollut muita menoja kuten asunto; ura on niin alussa ettei säästöjä ole ehtinyt kertyä; rahasto ei kerta kaikkiaan sovi omaan salkkuun.
Näitä ja monia muita selityksiä on tarjolla myös tuoreessa Arvopaperin Rahasto-oppaassa, jonka selvitys paljastaa, että vain harva suomalainen salkunhoitaja omistaa hoitamaansa rahastoa tuntuvalla summalla. Osassa suurista kansanrahastoista managerin oma sijoitus jää muutamiin satasiin. Sijoitus on kenties tehty, jottei media pääsisi väittämään, ettei omistusta ole lainkaan. Nyt roposista tulee karu vitsin aihe.
Miten parisataa euroa rahastoonsa tallettanut salkunhoitaja perustelee äidilleen tai kaverilleen, että rahat kannattaa antaa hänen hoitoonsa? Eivätkö äiti ja kaveri kysy: "Etkö voi laittaa minunkin rahani sinne minne omasikin sijoitat?"
Mihin rahat menevät?
Arvopaperin selvitys vahvistaa Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun tutkijoiden Vesa Puttosen ja Lia Kumlinin löydökset vuodelta 2009. Heidän aineistossaan yhdeksän kymmenestä salkunhoitajasta omisti hoitamaansa rahastoa alle 5100 eurolla.
Omistuksia koskevat kysymykset liippaavat salkunhoitajien yksityisyyttä ja tuntuvat varmasti tungettelevilta. Niihin on kuitenkin totuttava; julkisia selvityksiä on tehty useampia viime vuosina. Laajin julkaistiin syksyllä 2011 Helsingin Sanomien verkkosivuilla.
Kun kerran salkunhoitajien rahat eivät ole rahastoissa, missä ne sitten ovat? Helsingin Sanomien keräämistä tiedoista selviää, että monella salkunhoitajalla on suoria osakeomistuksia. Osalla on varoja muissa oman yhtiön rahastoissa. Summat jäävät kuitenkin valtaosalla vaatimattomiksi alan ansiotasoon nähden.
Etenkin pienemmissä yhtiöissä pääasiallinen syy voi olla, että salkunhoitaja on päässyt partneriksi ja ostaa rahoillaan mieluummin rahastoyhtiön osakkeita kuin rahaston kautta pörssiosakkeita. Päätöstä helpottaa osinkojen verokohtelu Suomessa, joka mahdollistaa verottomien osinkojen jakamisen.
Omistus rahasto- tai emoyhtiössä voi toimia kannustimena myös rahastoon sijoittajan eduksi. Jos rahasto pärjää huonosti, pääomaa ei tule tai karkaa pois, mikä verottaa rahastoyhtiön osinkoja. Linkki ei ole kuitenkaan samalla tavalla suora kuin se, että salkunhoitaja omistaisi rahastoa ja tuntisi huonojen päätösten seuraukset varmasti myös itse.
Suuromistajat ottavat riskiä?
Arvopaperin selvityksen toisessa ääripäässä on muutamia salkunhoitajia, joilla on todella merkittäviä summia hoitamissaan rahastoissa. Mikael Wahlströmin omistukset Fourtonin rahastoissa ylsivät 4,4 miljoonaan euroon ja PYN:n Petri Deryngin 4,3 miljoonaan. Kolmas suuromistaja on Seligson & Co:n Anders Oldenburg. Hänen Phoebus-rahastonsa on edellisiä pienempi ja Oldenburg omistaakin 1,7 miljoonan euron potillaan kahdeksan prosenttia koko rahastosta.
Puttosen ja Kumlinin tutkimus kysyi, auttaako salkunhoitajan suuri omistus rahastoa parempaan lopputulokseen. Heidän tulostensa perusteella niin ei Suomessa käy, mutta otos on pieni. Monet suuromistaja-managerit toimivat volatiileissä rahastoissa, joiden ottama riski ei tuonut riittävää palkkiota. On siis tärkeää perehtyä tarkkaan rahastoon ja sen salkunhoitajan tapaan hoitaa varoja ja olla sinut sen kanssa, eikä vain tuijottaa yhtä mittaria kuten salkunhoitajan omistusta.
Morningstarin selvitykset Yhdysvalloista sen sijaan kertovat suuria summia rahastoon sijoittaneiden managerien olevan keskivertoa parempia niin tuotolla kuin riskikorjatulla tuotolla mitattuna. Kun rahastoonsa nolla dollaria sijoittaneen perusosakerahaston salkunhoitajan keskisijoitus oli 50. persentiilissä eli tasan puolivälissä (1 = paras tuotto, 100 = heikoin), olivat yli miljoona dollaria sijoittaneet salkunhoitajat keskimäärin 38. persentiilissä. Morningstarin tähtiä suuromistajien rahastoilla oli keskimäärin 3,5 kun taas rahansa muualle laittaneilla 2,9.
