Otsikko on vitsi. ”Näin”-sanalla tavataan verkossa aloittaa jutut, joissa neuvotaan piensijoittajia. Aina vinkit eivät ole kovin perusteltuja, mutta ehkä tarkoitus olikin kalastella lukijoita.
Tässä jutussa kerrotaan tilastoihin perustuen, mikä ei yleensä kannata, ja lopuksi, mikä yleensä kannattaa.
Mikä nousee eniten?
Ensin hieman psykologiaa. Etsiessämme sijoituskohteita huomiomme kiinnittyy usein kohteisiin, jotka ovat vastikään nousseet vahvasti. Ei ole tavatonta, että viimeisen viikon tai kuukauden aikana parhaiten tuottanutta rahastoa merkitään eniten.
Nousukärjessä ovat tyypillisesti kohteet, joissa hajautus on vähäinen ja riski kurssiheilunnalle korkea.
- Yksittäiset osakkeet nousevat kaikkein eniten.
- Maa- ja sektorirahastot tulevat seuraavina.
- Kokonaiseen maanosaan tai koko maailmaan hajauttavat osakerahastot tulevat näiden perässä, sillä ne sijoittavat väistämättä myös kohteisiin, jotka ovat jääneet jälkeen eniten nousseista.
Tässä artikkelissamme on lueteltu vuoden 2012 kymmenen ensimmäisen kuukauden aikana eniten nousseet Morningstarin rahastoluokat. Kärjessä ovat Turkki, Thaimaa ja Kreikka. Artikkelin toisessa taulukossa on lueteltu laajemmin hajautettujen rahastoluokkien tuottoja. Ne eivät näytä enää niin herkullisilta kun on jo saanut esimakua suurista voitoista.
Pitkällä tähtäimellä piensijoittaja kuitenkin luultavimmin potkaisee itseään nilkkaan – ja pahimmassa tapauksessa, kankeaa vertausta jatkaakseni, nilkkansa poikki – jos yrittää lyödä rahoiksi painottamalla osakkeiden puolella yksittäistä nimeä tai toimialaa, tai rahastojen puolella sektori- ja maarahastoja sen sijaan että hajauttaa sijoituksensa kunnolla.
Toki keskittäminen onnistuu joiltakin ja joinakin aikoina, mutta pidemmällä tähtäimellä siinä menee luultavammin pieleen, todistavat Morningstarin useat tutkimukset ja johtopäätöstä vahvistaa myös Vanguard-rahastoyhtiön tuore selvitys.
Kaksi eri tuottolukua
Vanguard on verrannut rahaston tilastoissa näkyvää tuottoa sekä sijoittajien saamaa tuottoa. Tilastollinen tuotto (time-weighted return) kertoo, mitä rahastoon jakson alussa sijoitettu euro on tuottanut. Sijoittajien saamaan faktiseen tuottoon (investor return tai money-weighted return) sen sijaan vaikuttaa, missä kohtaa sijoittajat ovat lisänneet ja vähentäneet omistuksiaan.
Vanguardin selvitys kertoo, että sijoittajien saama tuotto on suhteessa heikoin volatiileimmissä kohteissa kuten sektorirahastoissa. Panoksia lisätään kun hinnat ovat jo nousseet ja myydään kun kurssit ovat pudonneet. Sen sijaan laajasti hajautetuissa rahastoissa tuottoluvut ovat lähellä toisiaan.
Sijoittaminen ei ole lottoamista
Tämä moneen kertaan todistettu ilmiö tulisi viimein sisäistää ja ottaa tosissaan Suomessa. It-kuplan aiheuttamien tappioiden luulisi jo siihen opettaneen, tai vuoden 2008 suurten Venäjä-tappioiden.
Riskinottoa lietsoo tapa ajatella sijoittamista samalla tavalla kuin lottoamista: Jos kaikki menee hyvin, rahaa tulee roimasti. Jos satsaus menee pieleen – yksi ja sama, se oli vain "pelirahaa”.
Pitkäjänteinen sijoittaminen perustuu toisenlaiseen ajatteluun. Tarkoituksena on saada hyvää tuottoa ottamatta tarpeettomia riskejä. Yksi keino suojella itseään turhilta riskeiltä on pitää yksittäisten osakkeiden sekä sektori- ja maarahastojen paino maltillisena tai jopa välttää niitä.
Kannustamme Morningstarilla hajauttamaan laajasti. On mielekästä hajauttaa osakesijoituksia useaan nimeen ja mieluusti muuallekin kuin Suomeen, suoraan tai rahastojen kautta. Kehittyviin maihin sijoittavien taas kannattaa välttää painottamasta liikaa yksittäistä maata. (Lisää aiheesta esimerkiksi tässä artikkelissa.)
Yhtä lailla rahasto- ja varainhoitoyhtiöiden kannattaa muistaa historian opetukset: Trendituotteisiin ohjatut asiakkaat pettyvät eivätkä tule takaisin. He muistavat riskirahastoihin houkutelleet myyntipuheet pitkään tappiosarakkeita tuijottellessaan.
